Jahhans, tuli sanomista kun ei olla päivitetty blogia! Se on kuulkaas niin, että tehkää niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen! Ei vainskaan, kylläpä oikeasti pitäisi aktivoitua...
Hakutreenejä on eniten mielen päällä: Pari viikkoa sitten tehtiin todella hyvä erotteluharjoitus. Oltiin piha-alueella jossa oli kuorma-auton lavoja rivissä. Urholle laitoin kaksi maalia niin että väliin jäi tyhjä lava. Reaktiosta näki jo ennen ilmaisua missä lavoissa maalit on, mutta ilmaisu itsessään ei ekalla kiekalla ollut kovin hyvä. Vähän sellainen että "se on täällä, eikun täälläkin on, mutta onpa muuten kuitenkin täälläkin". Otettiin tietenkin maali kerrallaan ja ohjasin Urhoa haukkumaan lavaa vasten. Näiden maalien jälkeen kipaistiin pikkukävelylle ja toiset kaksi maalia sai mennä vapaavalintaisiin lavoihin ja niinpä vain Urho hienosti ilmaisi lavaa vasten. Enemmän saisi olla mahdollisuuksia tällaiseen samanlaisten piilojen erotteluun.
Viikonloppu oli kovin taajamaetsintäpainotteinen. Perjantaina oli hälytreeni taajamassa, tosin siellä olin maalina. Lauantaina oli Vapepan taajamaetsintäkurssi, hyvä kurssi olikin, siellä ei vaan ollut koiria mukana. Sunnuntaina OSE:n avoimiin treeneihin olivat Milja ja Päivi juonineet tosi hyvän taajamatreenin. Treeni oli ratamainen, jossa kuitenkin oli taustalla tarina. Käytännössä taajamassa tienvarsipartiointia ja hyvin hyvin paljon häiriöitä. Urhon kanssa joutui oikeasti miettimään, miten esim. vastaantulevien koirien kohdalla toimitaan ja loppujen lopuksi pääsyin siihen, että me odotetaan paikallaan ja jatketaan hommia kun häiriöt ovat menneet ohi. Pakko myöntää, etten voi sanoa, etsiikö Urho silloin kun toisia koiria tulee vastaan, joten yritin pelata varman päälle ja pysäyttää toiminnan siksi aikaa. Jälki jäi bongaamatta kun tien toisella laidalla oli samalla kohtaa ihana pissa. Ohikulkevat ihmiset taas eivät olleet ongelma.
Autossa olevan maalin bongasin itse. En ensin ollut varma, kuuluuko se harjoitukseen, joten en sitten antanut Urhon mennä autolle, enkä siis tiedä olisiko se ilmaissut autossa olevaa. Takaisin tullessa Urho reagoi hyvin voimakkaasti samaan autoon (ja samaan maaliin), en tiedä muistiko se, vai reagoiko oikeasti hajuun. Ehkä reagoi, ainakin toivon niin.
Tänään meillä oli oma etsintävuoro. Maaleja oli kerrankin monta, 6 kpl, joista 3 lapsia! Piilot olivat haastavia. Ensimmäinen maali oli ulkorakennuksessa maan tasossa, löytyi helposti. Tämän jälkeen Urho reagoi ylös ja alkoi ilmaista ylöspäin. Rakennuksessa olikin pieni tasanne, jonne vei jyrkät portaat ja pyysin Urhoa menemään sinne. Sehän meni, eikä siellä ylhäällä pihahtanutkaan. Tuli alas ja ilmaisi ylös. Meni ylös ja oli hipihiljaa. Minä raavin päätäni, katselin kattoon ja päätin sitten itse kiivetä ylös. Haukankatseellani totesin että tyhjää on, mitähän tää elukka hommaa. Jatkettiin etsintää, emäntä hyvin hämillään. Tosiasiassa siellä ylätasanteella oli maali! Urhoa ilmeisesti jännitti ylätila niin, ettei se kyennyt ilmaisemaan ja minä vaan olin niin puusilmä, etten nähnyt. Hyvin opettavaista ja hitsin hyvä piilo!
Toinen haastava piilo oli roskalavalla, Urho ilmaisi sitkeästi lavan viereiseen metallihäkkyrään. Pienellä avustuksella maali paikallistui lavalle, mutta aika sitkeässä se oli. Loput löytyivät kivasti, yksi Urholle helppo piilo oli kuulemma monelle kokeneelle ollut hankala.
Haun suhteen Urho on ihan tosi kivassa treenivaiheessa! Se alkaa olla sen verran kokenut, että saa käyttää mielikuvitusta haastavien piilojen löytämiseen ja sen kanssa voi treenata mitä vain pelkäämättä että pilaa hyvin alkaneen uran. Se on pätevä maastoetsinnässä, ja nyt alkaa rakennuksetkin olla hanskassa. Motivaatiota sillä on vaikka muille jakaa! Huippua!
Aksan suhteen ollaankin vähän pattitilanteessa. Mulla ei ole ollut motivaatiota käydä itsenäisesti treenaamassa ja ratoja ollaan tehty vähän. Poissaolojakin on tullut. Tekniikkatreeneissä se toimii yleensä ihan jees, viimeksikin tehtiin hullun hienoja sylivekkijaakotuksia. Ja se piippaa koko treenien ajan. Kisata pitäis, että noustais ykkösistä, mutta kynnys kisata on noussut, kun me ollaan niin vähän tehty ratoja. Ja sitten puuttuu se kipinä ja se on kyllä iso miinus se. Kipinä on siis kadonnut minulta, Urholla kyllä kipinöi, välillä melkein liikaakin. Tosiasiassa uskon, että me tällä hetkellä hyödyttäisiin enemmän tokotreeneistä. Syksy onkin vähän avoin, en tiedä vielä mihin ryhmään haetaan.
Alkukesään katselin muutamia kisoja, ehkä pitäisi vaan taas uskaltaa. Toisaalta mua tympii lähteä kisoihin sillä ajatuksella, että mennään sinne treenaamaan vain, on se melko kallista treeniä. Lisäksi Urhon lanneosaa pitää hoidattaa, että sen saa fysiikaltaan sellaiseksi, että ratojen tekemisessä on mitään järkeä. Se on nyt liukkaalla taas jumiutunut, kun Ulpo ei vaan osaa kulkea liukkaalla.
Noh, asioilla on tapana järjestyä. Vaikka eihän me minnekään ylempiin luokkiin järjestytä, ellei kisata.