No niin, täällä jälleen. Makoilun ja syömisen jälkeen yritämmä taas totuttautua reenien makuun.
Treenikausi korkattiin hälytreeneillä ja sen jälkeen omalla etsintävuorolla. Eipä painanut loma otuksessa, se vain toimii kuin kone. Emännän senssit oli enemmän sekaisin ja koiran lukeminen alkuun aivan puusilmäistä. Hälytreeneissä Urho teki töitä kahteen otteeseen, tyhjää ensin reilu 30 min ja rauniomaista varikkoaluetta reilu 30 min, jälkimmäiseltä tehtiin löytö. Jälkimmäisellä alueella oli myös esine, jonka Urho merkkasi, mutta ei tuonut, enkä minä sitten reagoinut koko esineeseen. Tällä alueella toinen maali oli kulkenut leikkimökkien katoilla ja isojen pinojen päällä, Urho jäljesti ja mun tulkintani oli että mitä se nyt tuonne kiipeilee... Tarkkaan se kulki kaikki keot ja ryteiköt missä maalikin oli kulkenut. Paikat, jossa maali ei ollut käynyt, minä taas tutkitutin moneen kertaan, koska "ei se nyt tee hommia yhtään, se vaan huuhailee". Hyvä koira, puusilimä emäntä. Trust your dog.
Toinen hakutreeni olikin oma etsintä. Tässä jo tajusin luottaa koiraan ja hyvinhän se män. 3 ha alue, josta puolet korkeaa pursukkoa, vajaa 30 min partiointi ja kaksi maalia + viereisen alueen marjastaja oli nostettu ylös. Hitsin hienosti taas näki sen, että kun hajua ei ole, Urho pysyy maltillisella etäisyydellä, mutta lähtee välittömästi ja kauas, kun hajua on. Viimeistä hajua Urho työsti kauan ja kaukaa, mutta selvitti itsenäisesti loppuun asti. Irtosi myös käskettäessä hyvin pistoille, mutta pistojen muoto ei ollut kovin ideaali :D Taidontarkistusta vastaava tämä olisi ollut ja tällä vedolla läpi mennyt.
No sitten tänään reenattiin pistoja. Ekaksi ihan perus hajunhaku remmissä ja siitä sitten pistolle lähetys. Hajun Urho nosti hienosti, malttoi odottaa nätisti ja kun lähetin, se juoksi n. metrin kovaa ja sitten pysähtyi kuin seinään nokka maahan kiinni. Just. No tästä kusien lutkutuksesta tuli hieman noottia ja seuraavalla pistolla mentiinkin nätisti maalille saakka. Suorapalkka.
Toisena tehtiin haamu myötätuuleen ja siitä yliheitto linjan toiselle puolelle. Ei moittimista.
Viimeisenä sitten hieno bravuuri. Ensin tyhjä pisto. Lähtö oli suora, mutta kun kutsuin, Urho kääntyi päinvastaiseen suuntaan edelliselle piilolle. Kutsuin uudelleen, jolloin Urmas tuli satasta linjaa pitkin, ei lähtenyt lähetyssuuntaan (koska sillä ilmeisesti oli haju), eikä tullut kutsuttaessa takaisin, vaan meni suoraan maalille (tuuli vinosti maalilta päin). Just. Ei menny niinkun Strömsössä. Tavallaan se kyllä on ihan kiva, että maalimotivaatio on noin kova, mutta tavallaan kyllä tykkäisin, että se kuitenkin tottelis.
Mun pitää ehkä tavallaan suunnitella taas treenejä paremmin.
No aksaa sitten. Ekat aksatreenit meni niin, että ensimmäisestä treenistä ei tehty yhtään estettä, koska Urho varasti lähdössä kolmesti ja sitten veinkin sen jäähylle. Toisella kerralla lähtö meni jo hyvin ja kai sen jälkeenkin ihan ok, koska en muista enää mitä se oli. Tuolla ekalla treenikerralla kontaktit oli huonot, ihme valumisia.
Viime torstain treenit meni jo paremmin. Urho treenasi ekana, se keskittyy silloin parhaiten, kun ei kerkee kerätä kierroksia niin paljon. Treenitauko näkyi siinä, että ajoittain Urholle tuli niin kova kiire mun perään, että se jätti esteitä suorittamatta. Pitää piirtää treenejä tänne taas näkyviin. Kontaktit tällä kertaa tosi hyvät, puominkin U meni vauhdilla loppuun saakka. Paitsi että jos jään taakse, se ei mene 2-2:een, vaan jää kokonaan puomille/keinulle. En jummarra. Se menee kyllä tosi kovaa ja ihan esteen loppuun, mutta ei 2-2:een niinkuin silloin jos juoksen rinnalle/ohi/sivuirtoan.
Meillä on muuten huomenna kisat. En oikein tiedä miksi sen ilmoitin, ehkä tuli äkillinen tarve päästä kisoihin. Tää nyt ei mee minkään suunnitelman mukaan, muttapakun pitkästä aikaa tuntui kivalta ajatukselta kisata.
perjantai 30. syyskuuta 2011
torstai 28. heinäkuuta 2011
Kesä mennyt makoillessa
Urholla, ei meillä muilla. Pohjoinen työllistää ja Urho on saanut sopeutua kotisessen arkeen. Kohta pesti loppuu ja syyskuussa mekin taas treenataan :)
Ollaan me kuiteskii jotain tehty: Kesäkuun alussa kävästiin Ivalossa Saariselällä aksailemassa se kauan odotettu viimeinen nolla ykkösistä! Kakkosissakin startattiin, muuten puhdas rata, mutta yksi hyppy jäi välistä. Mutta tosi tyytyväinen olin molempiin startteihin, varsinkin ekalle radalle Urholla oli ihan paras keskittyminen ikinä. Ennen omaa vuoroa hengailtiin aika kaukana, Urho sai ravata fleksissä. Kahden meitä edeltävän koirakon ajan Urho oli irti ja tiukasti käskyn alla. Tää toimi, alueelle tulo ja lähtö oli hallittua ja koko rata keskittynyttä menoa! Toisella radalla luulin että starttaisimme vimppana, mutta meidät olikin laitettu lähtemään ekana, joten ihan niin hyvin ei sille päästy keskittymään. Urho kuumuu tosi paljon remmissä sinkoillessaan, ajattelin jatkossakin tehdä noin, että ensin kauempana flexissä ja sitten lähellä irti.
Kalsaritokoja ollaan vähän tehty pihamaalla. Paikkamakuu on mennyt eteenpäin, tosin voi johtua siitäkin että häiriöitä ei ole. Seuruuta, jääviä, jokunen nouto. Kivaa tokotteluahan se on ja hienosti Urmas tekee töitä. Aksaa ollaan reenattu sen verran että lämmitystolppia ja puita on kierretty, tehty kaikenlaista poispäinkääntöä ja takaakiertoa. Kovasti kuumottais jo päästä treenaamaan.
Mutta siis yllättävän sujuvasti Urho on kotikoiran elämään sopeutunut. Toisinaan vähän pahveja askarrellut ja hillunut, ei mitään vakavaa kuitenkaan.
Ollaan me kuiteskii jotain tehty: Kesäkuun alussa kävästiin Ivalossa Saariselällä aksailemassa se kauan odotettu viimeinen nolla ykkösistä! Kakkosissakin startattiin, muuten puhdas rata, mutta yksi hyppy jäi välistä. Mutta tosi tyytyväinen olin molempiin startteihin, varsinkin ekalle radalle Urholla oli ihan paras keskittyminen ikinä. Ennen omaa vuoroa hengailtiin aika kaukana, Urho sai ravata fleksissä. Kahden meitä edeltävän koirakon ajan Urho oli irti ja tiukasti käskyn alla. Tää toimi, alueelle tulo ja lähtö oli hallittua ja koko rata keskittynyttä menoa! Toisella radalla luulin että starttaisimme vimppana, mutta meidät olikin laitettu lähtemään ekana, joten ihan niin hyvin ei sille päästy keskittymään. Urho kuumuu tosi paljon remmissä sinkoillessaan, ajattelin jatkossakin tehdä noin, että ensin kauempana flexissä ja sitten lähellä irti.
Kalsaritokoja ollaan vähän tehty pihamaalla. Paikkamakuu on mennyt eteenpäin, tosin voi johtua siitäkin että häiriöitä ei ole. Seuruuta, jääviä, jokunen nouto. Kivaa tokotteluahan se on ja hienosti Urmas tekee töitä. Aksaa ollaan reenattu sen verran että lämmitystolppia ja puita on kierretty, tehty kaikenlaista poispäinkääntöä ja takaakiertoa. Kovasti kuumottais jo päästä treenaamaan.
Mutta siis yllättävän sujuvasti Urho on kotikoiran elämään sopeutunut. Toisinaan vähän pahveja askarrellut ja hillunut, ei mitään vakavaa kuitenkaan.
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Hakuleiri -11
Urhon kasvattaja Kaisa tuli pitämään meidän hakuseuralle viikonloppuleirin. Koko homma aloitettiin perjantain luennolla aiheesta "Operantti etsintäkoulutus". Hyvää asiaa ja tulipa taas itsellekin tsemppiä sekä hakutreeneihin, että myös noihin arkielämän juttuihin, mm. ohituksiin. Se on hullua, miten esim räyhäohituksiin vaan jotenkin turtuu, että tarvii jonkun herätyksen tajutakseen että oikeastihan minä voin tehdä tälle jotain. Enkä vain ärsyyntyä.
Hakuviikonloppu korkattiinkin jo perjantaina partioimalla pitkään ja hartaasti. Partioinnissa Urho on kyllä ihailtavan sitkeä ja vaikka siitä jotkut epäileekin että tietääkö se mitä ollaan tekemässä, niin mun ei sitä tarvitse epäillä. Se kyllä reagoi ihmisen hajuun ja etsii sen.
Lauantaiaamupäivän treeninä tehtiin risteilyä ja pistotyöskentelyä. Meillä oli syksyllä pistot jo kivalla mallilla, mutta talven aikana ne oli kadonneet! Ihme kikkuraa ja laajoja koukkauksia. Pikkaisen näytti Urholla tuntuvan edellisen yön partiointi, mutta sitkeästi se jaksoi. Oman vuoron odottelu ja alueelle siirtyminen oli parasta ikinä! niin rauhallista, mutta ei mitään lahnailua (eipä sillä että tuo ois koskaan missään lahnaillut). Mulla on nyt vähän jo kadonnut, että mitä me oikein tehtiin, mutta ainakin hajumielikuva meni tosi hienosti ja samoin ensimmäinen pisto oikealle. Ilmaisukin oli hyvä. Yhden maalin kohdalla kävi niin, että luulin maalin jo palkanneen kun haukku taukosi ja kutsuin Urhon pois ennen kuin se oli saanut palkkaa. Laitoin yliheitolla toiselle puolelle ja kyllähän Urho hommia jatkoi. Tälle maalille lähetettiin Urho vielä uudestaan ja jostain syystä Urho palasi takaisin, ei päästänyt inaustakaan maalilla! Maali kiersi puuta ja mumisi ja olihan se siis kertaalleen jo löydettykin. Eipäs ollut tällaista ennen sattunut! No, pienen ihmettelyn jälkeen U ilmaisi hyvin, samoin seuraavan puuta kiertävän mumisijan. Hyvä treeni oli. Seuraaviin treeneihin siis taas pistoja, hajumielikuvilla ja ehkäpä testaamme norjalaista sekametsääkin. Parasta treenissä oli se, että Urho oli tosi hyvässä vireessä, ei keulinut yhtään! Hyvä Ulpo!
La-iltapäivänä tehtiin esineitä, ekaa kertaa ehkä noin vuoteen. Alkuun esineiden nostamisessa ahdistusta tuotti silmälasit, ihan kauheen inhottavaa ja vaikeeta nostaa niitä. Silmälasien nahkakotelo nousi oikein kivasti. Esinejanalla pääsi ensin ajatus hukkumaan, kun piti niin ällöstellä niitä rillejä. Sen jälkeen 25 m:ssä oleva villasukka nousi hienosti, palautus oli pikkasen hätäinen, sitä pitää fiksata. 50m:ssä oleva lasta oli vaikea. Ei esineenä, se kyllä nousi hienosti kun vaan Urho pääsi niin pitkälle :D
Sunnuntaina treenattiin rakennusetsintää. Raksa-alue oli tuttu, mutta niinpä vain oli taas uusia piiloja. Ensimmäinen oli halkovajassa pöydällä. Urho sai hajun jo ladon puolelle, kipaisi tikkaat yläkertaan ja tuumasi että nytpä kuule haisee. Halkovajassa se kiipeili ensin puupinojen päällä ja sen jälkeen ilmaisi pöydälle. Toinen maali oli lantalassa, no problem. Kolmas pimeässä maakellarissa, no problem. Urho näytti jo kellarin ovelta että tuolla haisee ja oven aukaisun jälkeen reippaasti itse meni kellariin ja ilmaisi hyvin. Neljäs maali oli hevostrailerissa eikä ilmeisesti haissut ulospäin sitten yhtään miltään. Kuljettiin trailerin ohi kahdesti ja kummallakaan kerralla ei mitään reaktiota ulkona. Sitten kun avasin trailerin oven ihan pienesti raolleen, näki Urhosta jo kauas että tuolla se maali on. Hyvä treeni ja kiva treenata. Urho liikkui välillä liiankin itsenäisesti, mutta on se vaan kiva alustavarma ja rohkea :)
Kiva viikonloppu! Ja hienoa myös se, että kyllä tuolla otuksella on turnauskestävyyttä pitkäänkin viikonloppuun.
Hakuviikonloppu korkattiinkin jo perjantaina partioimalla pitkään ja hartaasti. Partioinnissa Urho on kyllä ihailtavan sitkeä ja vaikka siitä jotkut epäileekin että tietääkö se mitä ollaan tekemässä, niin mun ei sitä tarvitse epäillä. Se kyllä reagoi ihmisen hajuun ja etsii sen.
Lauantaiaamupäivän treeninä tehtiin risteilyä ja pistotyöskentelyä. Meillä oli syksyllä pistot jo kivalla mallilla, mutta talven aikana ne oli kadonneet! Ihme kikkuraa ja laajoja koukkauksia. Pikkaisen näytti Urholla tuntuvan edellisen yön partiointi, mutta sitkeästi se jaksoi. Oman vuoron odottelu ja alueelle siirtyminen oli parasta ikinä! niin rauhallista, mutta ei mitään lahnailua (eipä sillä että tuo ois koskaan missään lahnaillut). Mulla on nyt vähän jo kadonnut, että mitä me oikein tehtiin, mutta ainakin hajumielikuva meni tosi hienosti ja samoin ensimmäinen pisto oikealle. Ilmaisukin oli hyvä. Yhden maalin kohdalla kävi niin, että luulin maalin jo palkanneen kun haukku taukosi ja kutsuin Urhon pois ennen kuin se oli saanut palkkaa. Laitoin yliheitolla toiselle puolelle ja kyllähän Urho hommia jatkoi. Tälle maalille lähetettiin Urho vielä uudestaan ja jostain syystä Urho palasi takaisin, ei päästänyt inaustakaan maalilla! Maali kiersi puuta ja mumisi ja olihan se siis kertaalleen jo löydettykin. Eipäs ollut tällaista ennen sattunut! No, pienen ihmettelyn jälkeen U ilmaisi hyvin, samoin seuraavan puuta kiertävän mumisijan. Hyvä treeni oli. Seuraaviin treeneihin siis taas pistoja, hajumielikuvilla ja ehkäpä testaamme norjalaista sekametsääkin. Parasta treenissä oli se, että Urho oli tosi hyvässä vireessä, ei keulinut yhtään! Hyvä Ulpo!
La-iltapäivänä tehtiin esineitä, ekaa kertaa ehkä noin vuoteen. Alkuun esineiden nostamisessa ahdistusta tuotti silmälasit, ihan kauheen inhottavaa ja vaikeeta nostaa niitä. Silmälasien nahkakotelo nousi oikein kivasti. Esinejanalla pääsi ensin ajatus hukkumaan, kun piti niin ällöstellä niitä rillejä. Sen jälkeen 25 m:ssä oleva villasukka nousi hienosti, palautus oli pikkasen hätäinen, sitä pitää fiksata. 50m:ssä oleva lasta oli vaikea. Ei esineenä, se kyllä nousi hienosti kun vaan Urho pääsi niin pitkälle :D
Sunnuntaina treenattiin rakennusetsintää. Raksa-alue oli tuttu, mutta niinpä vain oli taas uusia piiloja. Ensimmäinen oli halkovajassa pöydällä. Urho sai hajun jo ladon puolelle, kipaisi tikkaat yläkertaan ja tuumasi että nytpä kuule haisee. Halkovajassa se kiipeili ensin puupinojen päällä ja sen jälkeen ilmaisi pöydälle. Toinen maali oli lantalassa, no problem. Kolmas pimeässä maakellarissa, no problem. Urho näytti jo kellarin ovelta että tuolla haisee ja oven aukaisun jälkeen reippaasti itse meni kellariin ja ilmaisi hyvin. Neljäs maali oli hevostrailerissa eikä ilmeisesti haissut ulospäin sitten yhtään miltään. Kuljettiin trailerin ohi kahdesti ja kummallakaan kerralla ei mitään reaktiota ulkona. Sitten kun avasin trailerin oven ihan pienesti raolleen, näki Urhosta jo kauas että tuolla se maali on. Hyvä treeni ja kiva treenata. Urho liikkui välillä liiankin itsenäisesti, mutta on se vaan kiva alustavarma ja rohkea :)
Kiva viikonloppu! Ja hienoa myös se, että kyllä tuolla otuksella on turnauskestävyyttä pitkäänkin viikonloppuun.
Ei ne aksakisat sitten menneetkään niin perseelleen
Me tehtiin saakelin hieno hylky! Ihan meidän paras aksarata ikinä, paitsi että tokavikalla esteellä mun rintämasuuntani jäi pikkupikkuhetkeksi väärään suuntaan ja Ulpo kerkesi työntää päänsä putkeen kun piti mennä hypylle :D Mutta ihan tosi hyvä fiilis jäi, koira kulki kuin ajatus, minä osasin juosta, eikä kumpikaan kaahottanut enkä minä nysvännyt. Hyvä me! Tuli taas usko siihen, että kyllä me vielä joskus täältä noustaan, ei se tosiaan kaukana ollut.
No sit me käytiin hypärillä. Se ei mennyt niin mallikkaasti... Alkupäässä tuli pari rimaa alas ja sit kun nuo ykkösen hypärit on aikamoista baanaa, niin Urhohan paahtoi ja kovaa. Ja meni loppusuoralla monen monta metriä mun edellä. Ei siinä, kivahan se on kun irtoo, mutta seuraava hypäri saa olla jossain ylemmissä luokissa :D Ihan hupaisa fiilis siitä jäi, ei vituttanut. Olin niin mielissäni kun oli niin kivuutta, että ilmoitin sen ensi lauantaille kahdelle aksaradalle. Saas nähä kuin meitin käy.
No sit me käytiin hypärillä. Se ei mennyt niin mallikkaasti... Alkupäässä tuli pari rimaa alas ja sit kun nuo ykkösen hypärit on aikamoista baanaa, niin Urhohan paahtoi ja kovaa. Ja meni loppusuoralla monen monta metriä mun edellä. Ei siinä, kivahan se on kun irtoo, mutta seuraava hypäri saa olla jossain ylemmissä luokissa :D Ihan hupaisa fiilis siitä jäi, ei vituttanut. Olin niin mielissäni kun oli niin kivuutta, että ilmoitin sen ensi lauantaille kahdelle aksaradalle. Saas nähä kuin meitin käy.
tiistai 3. toukokuuta 2011
Pyhän Vitutuksen agilitytreenit
Ei näyttänyt niin hyvältä kuin St. Vituksen katedraali Prahassa. Karu paluu kylmään Suomeen, tehokkaasti myös orastava aksamotivaatio karkotettu. Treenit meni pääasiassa näin:
A!A?Mikä? Never heard. Mitä tässä piti tehdä?
Puomi? En oo nähny. Jaa niin tässä kiivetään! Eikö vois hyppiä tän erivärisen yli? Täältä sivusta? Miksi tähän muka pitää pysähtyä?
Jos hyppyjä on kolme peräkkäin niin viimeisen riman voi tiputtaa eikä se ole virhe.
Jos muurilta tippuu vain kaksi palikkaa niin sehän ei myöskään ole virhe.
Ja jos on räkää pään päällä ja huutaa tosi kovaa, niin silloin riman tiputtamista ei lasketa virheeksi.
Renkaasta voi kyllä halutessaan mennä alikin, varsinkin jos on tosi kiire eteenpäin.
Keinulla piti ehkä muistaakseni tehdä niin, että takajalat on keinulla ja etujalat maassa, mutta siihen eriväriseen pintaan ei saa koskea.
Keppejä ei ole pakko pujotella loppuun asti.
Ja oikeastaan sitten ihan varmuuden vuoksi pitää hypyn päällä vielä katsoa ohjaajaa.
Rairairai!!
Huoh. Miten voikin mennä kaikki ihan perseelleen. Päästiin aina maksimissaan 4 estettä virheettömästi ennen kohellusta. Kontaktit on olleet meidän varmuus, hyviä ja nopeita - tänään ne olivat kaikonneet kokonaan tuon otuksen päästä. Kaiken huippuna suora lähestyminen puomille, käskytin kaukaa "Koske" ja Urho vaan pyörii ympyrää, että nyt en ihan tajunnut... Plääh. Montakos vuotta tämän kanssa onkaan jo treenattu...
Jos tarkkaan muistelen, niin taisi sinne yksi onnistunut päällejuoksu tulla sekaan. Ei paljon lämmitä.
Ja jos ihan tarkkoja ollaan niin on sillä lailla että tuota meillä on kisat ylihuomenna. Ei taida tarvita nollista haaveilla.
A!A?Mikä? Never heard. Mitä tässä piti tehdä?
Puomi? En oo nähny. Jaa niin tässä kiivetään! Eikö vois hyppiä tän erivärisen yli? Täältä sivusta? Miksi tähän muka pitää pysähtyä?
Jos hyppyjä on kolme peräkkäin niin viimeisen riman voi tiputtaa eikä se ole virhe.
Jos muurilta tippuu vain kaksi palikkaa niin sehän ei myöskään ole virhe.
Ja jos on räkää pään päällä ja huutaa tosi kovaa, niin silloin riman tiputtamista ei lasketa virheeksi.
Renkaasta voi kyllä halutessaan mennä alikin, varsinkin jos on tosi kiire eteenpäin.
Keinulla piti ehkä muistaakseni tehdä niin, että takajalat on keinulla ja etujalat maassa, mutta siihen eriväriseen pintaan ei saa koskea.
Keppejä ei ole pakko pujotella loppuun asti.
Ja oikeastaan sitten ihan varmuuden vuoksi pitää hypyn päällä vielä katsoa ohjaajaa.
Rairairai!!
Huoh. Miten voikin mennä kaikki ihan perseelleen. Päästiin aina maksimissaan 4 estettä virheettömästi ennen kohellusta. Kontaktit on olleet meidän varmuus, hyviä ja nopeita - tänään ne olivat kaikonneet kokonaan tuon otuksen päästä. Kaiken huippuna suora lähestyminen puomille, käskytin kaukaa "Koske" ja Urho vaan pyörii ympyrää, että nyt en ihan tajunnut... Plääh. Montakos vuotta tämän kanssa onkaan jo treenattu...
Jos tarkkaan muistelen, niin taisi sinne yksi onnistunut päällejuoksu tulla sekaan. Ei paljon lämmitä.
Ja jos ihan tarkkoja ollaan niin on sillä lailla että tuota meillä on kisat ylihuomenna. Ei taida tarvita nollista haaveilla.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Maalimiesmotivaatio kohdallaan!
Eilen pidettiin hallittavuustreenit Kiimingissä. Paikalle tuli 6 koirakkoa ( kiitosta vain osallistuneille :) ). Treenin idea oli se, että samalla kun yksi treenaa hakua, niin yksi tottistelee vieressä ja yksi treenaa odottamista autoilla, eli vaan katselee ja ihmettelee. Kaksi ohjaajista on siis vuorollaan maaleja ja yksi vapaalla. Kierrätettiin vuoroja listan mukaan ja sujuvasti saatiin treeni pyörimään.
Urholla homma meni niin, että eka oli odotusvuoro, sitten tottis ja sokerina pohjalla haku. Odotus oli ennakoidusti meille se kaikist vaikein, hitto soikoon kun kelpien pitäisi saada TEHDÄ, eikä vaan olla ja möllöttää! Odottaminen sujuikin parhaiten, kun Urholla oli TEHTÄVÄ, eli naksuttelin sitä makaamaan nätisti ja hiljaa takakontissa. Mutta se sellainen tässä-odotan-ja-katson-kun-muuta-ei-voi ei kuulunut Urhon repertuaariin...
Tottis meni hyvin myös. Pitkiä seuruita, emäntä käveli vinkuroiden, mutta otus seurasti hienosti mukana. Hakutreeneissä oli snautseri Doro, joka kertaalleen maalimiehen löydön jälkeen kävi moikkaamassa Urhoa. Urho haisteli, mutta jatkoi hommia sen jälkeen. Loppuosassa tottistelua sattui tuulemaan sopivasti tärppipäivä-Minnin suunnasta, silloin ajoittain Urhon keskittyminen herpaantui, mutta ei se hommia silloinkaan kesken jättänyt.
Haussa Urhon tottisparina oli tärppipäivä-Minni. Ensin ajattelin, että meneeköhän pojalla pasmat ihan sekaisin, mutta mitä vielä! Kun liivit laitettiin päälle, Urho ei nähnytkään koko naista! Tosi hienosti työsti maalimiehen hajut, vaikka tuuli suoraan Minnistä päin! Toisen maalin luona Minni tuumas, että tottis riittää ja tuli Urhon alueelle, mutta Urho ei kiinnittänyt mitään huomiota! Hei kivakiittimoi, mutta ku on tässä homma kato kesken, niin just nyt ei kerkee! Kyllä siinä sai suu auki katsella, että onko tuosta tullut eunukki vaiko mikä! Hirveällä innolla se jatkoi hommansa loppuun ja ilmaisi maalin. Ajattelin, että nyt viimeiseltä maalilta se varmaan karkaa Minnin luo, mutta mitä vielä. Katos tässä kuuluu palkata pallolla ja se niinku kuuluu tähän hommaan, ja kun on tärkeä palkkaus kesken niin siinä mitään kerkee heilastella. Minnin mielestä oltais voitu heilastella, mutta Urholta tuli hammasta. Peloittava iso nainen tulee siinä kesken palloleikin iholle! Hui! :D
No löytyi siitä lopulta se uroskin. Liivit kun otettiin pois ja Urho sai loppupalkan autolla, niin alkoi nokka heti nuuskutella Minnille päin. Kuuliaisesti pysyi kuitenkin luona. On se aikamoinen työnarkomaani! Se varmaan etsisi maalit vaikka tulis sataisi sakemanneja!
Mutta tosi kiva oli treenata ja erityisesti kiva oli huomata, että porukan koirilla oli niin kova maalimiesmotivaatio, että ketään ei häiriöt haitanneet! Ja kiva oli tehdä pitkästä aikaa tottista, on se aina kiva huomata miten liikkeet pysyy koiralla muistissa, nytkin tehtiin jättäviä ihan tuosta vain. Liikkeestä istumistakin!
Urholla homma meni niin, että eka oli odotusvuoro, sitten tottis ja sokerina pohjalla haku. Odotus oli ennakoidusti meille se kaikist vaikein, hitto soikoon kun kelpien pitäisi saada TEHDÄ, eikä vaan olla ja möllöttää! Odottaminen sujuikin parhaiten, kun Urholla oli TEHTÄVÄ, eli naksuttelin sitä makaamaan nätisti ja hiljaa takakontissa. Mutta se sellainen tässä-odotan-ja-katson-kun-muuta-ei-voi ei kuulunut Urhon repertuaariin...
Tottis meni hyvin myös. Pitkiä seuruita, emäntä käveli vinkuroiden, mutta otus seurasti hienosti mukana. Hakutreeneissä oli snautseri Doro, joka kertaalleen maalimiehen löydön jälkeen kävi moikkaamassa Urhoa. Urho haisteli, mutta jatkoi hommia sen jälkeen. Loppuosassa tottistelua sattui tuulemaan sopivasti tärppipäivä-Minnin suunnasta, silloin ajoittain Urhon keskittyminen herpaantui, mutta ei se hommia silloinkaan kesken jättänyt.
Haussa Urhon tottisparina oli tärppipäivä-Minni. Ensin ajattelin, että meneeköhän pojalla pasmat ihan sekaisin, mutta mitä vielä! Kun liivit laitettiin päälle, Urho ei nähnytkään koko naista! Tosi hienosti työsti maalimiehen hajut, vaikka tuuli suoraan Minnistä päin! Toisen maalin luona Minni tuumas, että tottis riittää ja tuli Urhon alueelle, mutta Urho ei kiinnittänyt mitään huomiota! Hei kivakiittimoi, mutta ku on tässä homma kato kesken, niin just nyt ei kerkee! Kyllä siinä sai suu auki katsella, että onko tuosta tullut eunukki vaiko mikä! Hirveällä innolla se jatkoi hommansa loppuun ja ilmaisi maalin. Ajattelin, että nyt viimeiseltä maalilta se varmaan karkaa Minnin luo, mutta mitä vielä. Katos tässä kuuluu palkata pallolla ja se niinku kuuluu tähän hommaan, ja kun on tärkeä palkkaus kesken niin siinä mitään kerkee heilastella. Minnin mielestä oltais voitu heilastella, mutta Urholta tuli hammasta. Peloittava iso nainen tulee siinä kesken palloleikin iholle! Hui! :D
No löytyi siitä lopulta se uroskin. Liivit kun otettiin pois ja Urho sai loppupalkan autolla, niin alkoi nokka heti nuuskutella Minnille päin. Kuuliaisesti pysyi kuitenkin luona. On se aikamoinen työnarkomaani! Se varmaan etsisi maalit vaikka tulis sataisi sakemanneja!
Mutta tosi kiva oli treenata ja erityisesti kiva oli huomata, että porukan koirilla oli niin kova maalimiesmotivaatio, että ketään ei häiriöt haitanneet! Ja kiva oli tehdä pitkästä aikaa tottista, on se aina kiva huomata miten liikkeet pysyy koiralla muistissa, nytkin tehtiin jättäviä ihan tuosta vain. Liikkeestä istumistakin!
torstai 14. huhtikuuta 2011
Vitsit miten hauskaa!
Voi jestas, kahdet aksatreenit tällä viikolla, kaksi rataa ja ihan hullun kivaa! Vähän jäi tiistailta kaivelemaan, kun Urho lähtee liiankin helposti takaakiertoon, mutta tänään meni kyllä ihan tosi hyvin! Pitkästä aikaa oikein huippufiilis, rataa mennessä tuli oikein sellainen flow! Wau! Tätä lisää!
Radalla oli niitä vaikeita kyykkäys-ponnistus-valsseja, mutta oikeastaan ne ei vauhdissa sitten olletkaan niin pahoja. Joissain kohti jäi odottelemaan liikaa, mutta pääasiallisesti meni kyllä hyvin. Rimakorkeus 60 cm, eikä räiskinyt! Muutamia yksittäisiä tuli alas, lähinnä jos olin myöhässä. Mutta esim persjätöt hypyillä meni ihan tuosta vain! Ja yhdeltäkään valssilta ei rimat tippuneet!
Miltäs se kisakalenteri oikein näyttääkään...
Radalla oli niitä vaikeita kyykkäys-ponnistus-valsseja, mutta oikeastaan ne ei vauhdissa sitten olletkaan niin pahoja. Joissain kohti jäi odottelemaan liikaa, mutta pääasiallisesti meni kyllä hyvin. Rimakorkeus 60 cm, eikä räiskinyt! Muutamia yksittäisiä tuli alas, lähinnä jos olin myöhässä. Mutta esim persjätöt hypyillä meni ihan tuosta vain! Ja yhdeltäkään valssilta ei rimat tippuneet!
Miltäs se kisakalenteri oikein näyttääkään...
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Valsseja ja häiriöistä hakua
Viime torstaina tehtiin taas tekniikka-aksaa, tällä kertaa valsseja. Uusia valsseja, vaikeita valsseja, ei ollenkaan niitä vanhoja yy-kaa-koo, vaan uusia kykkäys-käperrys-ponnistus-kääntö-valsseja. Voi jestas että olikin vaikeita, mutta aivan sairaan hyvin koira kyllä kääntyy kun vaan ite osaa ajoittaa oikein. Hullun hienon näköistä, koirat jarruttaa sopivasti ennen estettä ja esteen päällä käyttää takapäätä aivan eri tavalla kuin ennen, oikein heittää esteen yli ja laskeutuu ideaalisti seuraavia esteitä ajatellen. Video tästä pitäis saada, itsellekin käyttöön että osais käpertyä oikein. Ja ponnistaa. Ja siitä kääntyä peruuttelematta.
Haussa päästiin taas uuteen maastoon. Otin Urholle kaksi maalia metsään ja yhden häiriötollerin perään. Osmoosi on Urhosta aika viehättävä myös, mutta hienosti meni, häiriökoirasta ei otettu häiriötä. Ilmaisuista ensimmäinen oli loistava, toinenkin melko bueno, mutta mitä on tapahtunut meidän pistoille talven aikana!! Ne oli sellaisia plösöjä luiruja, omia reissujaan Urho tekikin sitten ihan Jerusalemiin saakka. Ollaankin partioitu koko talvi, tässä saakin sitten keskittyä kevään ajan pistoilemaan. Piste.
Torstaina pitäis osata soveltaa uusia valsseja radalle, meinaa olla jännäkakka jo nyt...
Haussa päästiin taas uuteen maastoon. Otin Urholle kaksi maalia metsään ja yhden häiriötollerin perään. Osmoosi on Urhosta aika viehättävä myös, mutta hienosti meni, häiriökoirasta ei otettu häiriötä. Ilmaisuista ensimmäinen oli loistava, toinenkin melko bueno, mutta mitä on tapahtunut meidän pistoille talven aikana!! Ne oli sellaisia plösöjä luiruja, omia reissujaan Urho tekikin sitten ihan Jerusalemiin saakka. Ollaankin partioitu koko talvi, tässä saakin sitten keskittyä kevään ajan pistoilemaan. Piste.
Torstaina pitäis osata soveltaa uusia valsseja radalle, meinaa olla jännäkakka jo nyt...
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Hallinnassa olevia häiriöitä
Tulevista yhteistreeneistä innostuneena päätin Urholla testata jo tänään häiriötreenejä. Urhon treenien ajaksi ihanainen Ronja-kultsu tuli tottistelemaan ihan viereen. Urho tuumas että uu beibe, mutta kyllä tässä työt pitää tehdä ensin. Hakua meidän hillitty häiriökoira ei haitannut tippaakaan, tottistelussa beibehäiriö oli suurempi, mutta kertaakaan U ei edes yrittänyt karata Ronjan luo. Koskaan aiemmin en ole uskaltanut ottaa noin suurta häiriötreeniä, vaan eihän tuossa sitten ollutkaan mitään ongelmaa! Hyvä treeni!
Viikonloppu ei mennyt ihan noin hilpeissä merkeissä, Setäkoira Mauno lähti perjantaina viimeiselle matkalleen. Maunomaiseen tapaan sähläten ja loppuun asti väkisin liikkeelle yrittäen. Suuri persoona se oli. Haikeaa, mutta kaikinpuolin oikea ratkaisu. Enää ei tarvitse liikaa stressata, kenenkään.
Viikonloppu ei mennyt ihan noin hilpeissä merkeissä, Setäkoira Mauno lähti perjantaina viimeiselle matkalleen. Maunomaiseen tapaan sähläten ja loppuun asti väkisin liikkeelle yrittäen. Suuri persoona se oli. Haikeaa, mutta kaikinpuolin oikea ratkaisu. Enää ei tarvitse liikaa stressata, kenenkään.
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Etsintää jälleen
Jahhans, tuli sanomista kun ei olla päivitetty blogia! Se on kuulkaas niin, että tehkää niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen! Ei vainskaan, kylläpä oikeasti pitäisi aktivoitua...
Hakutreenejä on eniten mielen päällä: Pari viikkoa sitten tehtiin todella hyvä erotteluharjoitus. Oltiin piha-alueella jossa oli kuorma-auton lavoja rivissä. Urholle laitoin kaksi maalia niin että väliin jäi tyhjä lava. Reaktiosta näki jo ennen ilmaisua missä lavoissa maalit on, mutta ilmaisu itsessään ei ekalla kiekalla ollut kovin hyvä. Vähän sellainen että "se on täällä, eikun täälläkin on, mutta onpa muuten kuitenkin täälläkin". Otettiin tietenkin maali kerrallaan ja ohjasin Urhoa haukkumaan lavaa vasten. Näiden maalien jälkeen kipaistiin pikkukävelylle ja toiset kaksi maalia sai mennä vapaavalintaisiin lavoihin ja niinpä vain Urho hienosti ilmaisi lavaa vasten. Enemmän saisi olla mahdollisuuksia tällaiseen samanlaisten piilojen erotteluun.
Viikonloppu oli kovin taajamaetsintäpainotteinen. Perjantaina oli hälytreeni taajamassa, tosin siellä olin maalina. Lauantaina oli Vapepan taajamaetsintäkurssi, hyvä kurssi olikin, siellä ei vaan ollut koiria mukana. Sunnuntaina OSE:n avoimiin treeneihin olivat Milja ja Päivi juonineet tosi hyvän taajamatreenin. Treeni oli ratamainen, jossa kuitenkin oli taustalla tarina. Käytännössä taajamassa tienvarsipartiointia ja hyvin hyvin paljon häiriöitä. Urhon kanssa joutui oikeasti miettimään, miten esim. vastaantulevien koirien kohdalla toimitaan ja loppujen lopuksi pääsyin siihen, että me odotetaan paikallaan ja jatketaan hommia kun häiriöt ovat menneet ohi. Pakko myöntää, etten voi sanoa, etsiikö Urho silloin kun toisia koiria tulee vastaan, joten yritin pelata varman päälle ja pysäyttää toiminnan siksi aikaa. Jälki jäi bongaamatta kun tien toisella laidalla oli samalla kohtaa ihana pissa. Ohikulkevat ihmiset taas eivät olleet ongelma.
Autossa olevan maalin bongasin itse. En ensin ollut varma, kuuluuko se harjoitukseen, joten en sitten antanut Urhon mennä autolle, enkä siis tiedä olisiko se ilmaissut autossa olevaa. Takaisin tullessa Urho reagoi hyvin voimakkaasti samaan autoon (ja samaan maaliin), en tiedä muistiko se, vai reagoiko oikeasti hajuun. Ehkä reagoi, ainakin toivon niin.
Tänään meillä oli oma etsintävuoro. Maaleja oli kerrankin monta, 6 kpl, joista 3 lapsia! Piilot olivat haastavia. Ensimmäinen maali oli ulkorakennuksessa maan tasossa, löytyi helposti. Tämän jälkeen Urho reagoi ylös ja alkoi ilmaista ylöspäin. Rakennuksessa olikin pieni tasanne, jonne vei jyrkät portaat ja pyysin Urhoa menemään sinne. Sehän meni, eikä siellä ylhäällä pihahtanutkaan. Tuli alas ja ilmaisi ylös. Meni ylös ja oli hipihiljaa. Minä raavin päätäni, katselin kattoon ja päätin sitten itse kiivetä ylös. Haukankatseellani totesin että tyhjää on, mitähän tää elukka hommaa. Jatkettiin etsintää, emäntä hyvin hämillään. Tosiasiassa siellä ylätasanteella oli maali! Urhoa ilmeisesti jännitti ylätila niin, ettei se kyennyt ilmaisemaan ja minä vaan olin niin puusilmä, etten nähnyt. Hyvin opettavaista ja hitsin hyvä piilo!
Toinen haastava piilo oli roskalavalla, Urho ilmaisi sitkeästi lavan viereiseen metallihäkkyrään. Pienellä avustuksella maali paikallistui lavalle, mutta aika sitkeässä se oli. Loput löytyivät kivasti, yksi Urholle helppo piilo oli kuulemma monelle kokeneelle ollut hankala.
Haun suhteen Urho on ihan tosi kivassa treenivaiheessa! Se alkaa olla sen verran kokenut, että saa käyttää mielikuvitusta haastavien piilojen löytämiseen ja sen kanssa voi treenata mitä vain pelkäämättä että pilaa hyvin alkaneen uran. Se on pätevä maastoetsinnässä, ja nyt alkaa rakennuksetkin olla hanskassa. Motivaatiota sillä on vaikka muille jakaa! Huippua!
Aksan suhteen ollaankin vähän pattitilanteessa. Mulla ei ole ollut motivaatiota käydä itsenäisesti treenaamassa ja ratoja ollaan tehty vähän. Poissaolojakin on tullut. Tekniikkatreeneissä se toimii yleensä ihan jees, viimeksikin tehtiin hullun hienoja sylivekkijaakotuksia. Ja se piippaa koko treenien ajan. Kisata pitäis, että noustais ykkösistä, mutta kynnys kisata on noussut, kun me ollaan niin vähän tehty ratoja. Ja sitten puuttuu se kipinä ja se on kyllä iso miinus se. Kipinä on siis kadonnut minulta, Urholla kyllä kipinöi, välillä melkein liikaakin. Tosiasiassa uskon, että me tällä hetkellä hyödyttäisiin enemmän tokotreeneistä. Syksy onkin vähän avoin, en tiedä vielä mihin ryhmään haetaan.
Alkukesään katselin muutamia kisoja, ehkä pitäisi vaan taas uskaltaa. Toisaalta mua tympii lähteä kisoihin sillä ajatuksella, että mennään sinne treenaamaan vain, on se melko kallista treeniä. Lisäksi Urhon lanneosaa pitää hoidattaa, että sen saa fysiikaltaan sellaiseksi, että ratojen tekemisessä on mitään järkeä. Se on nyt liukkaalla taas jumiutunut, kun Ulpo ei vaan osaa kulkea liukkaalla.
Noh, asioilla on tapana järjestyä. Vaikka eihän me minnekään ylempiin luokkiin järjestytä, ellei kisata.
Hakutreenejä on eniten mielen päällä: Pari viikkoa sitten tehtiin todella hyvä erotteluharjoitus. Oltiin piha-alueella jossa oli kuorma-auton lavoja rivissä. Urholle laitoin kaksi maalia niin että väliin jäi tyhjä lava. Reaktiosta näki jo ennen ilmaisua missä lavoissa maalit on, mutta ilmaisu itsessään ei ekalla kiekalla ollut kovin hyvä. Vähän sellainen että "se on täällä, eikun täälläkin on, mutta onpa muuten kuitenkin täälläkin". Otettiin tietenkin maali kerrallaan ja ohjasin Urhoa haukkumaan lavaa vasten. Näiden maalien jälkeen kipaistiin pikkukävelylle ja toiset kaksi maalia sai mennä vapaavalintaisiin lavoihin ja niinpä vain Urho hienosti ilmaisi lavaa vasten. Enemmän saisi olla mahdollisuuksia tällaiseen samanlaisten piilojen erotteluun.
Viikonloppu oli kovin taajamaetsintäpainotteinen. Perjantaina oli hälytreeni taajamassa, tosin siellä olin maalina. Lauantaina oli Vapepan taajamaetsintäkurssi, hyvä kurssi olikin, siellä ei vaan ollut koiria mukana. Sunnuntaina OSE:n avoimiin treeneihin olivat Milja ja Päivi juonineet tosi hyvän taajamatreenin. Treeni oli ratamainen, jossa kuitenkin oli taustalla tarina. Käytännössä taajamassa tienvarsipartiointia ja hyvin hyvin paljon häiriöitä. Urhon kanssa joutui oikeasti miettimään, miten esim. vastaantulevien koirien kohdalla toimitaan ja loppujen lopuksi pääsyin siihen, että me odotetaan paikallaan ja jatketaan hommia kun häiriöt ovat menneet ohi. Pakko myöntää, etten voi sanoa, etsiikö Urho silloin kun toisia koiria tulee vastaan, joten yritin pelata varman päälle ja pysäyttää toiminnan siksi aikaa. Jälki jäi bongaamatta kun tien toisella laidalla oli samalla kohtaa ihana pissa. Ohikulkevat ihmiset taas eivät olleet ongelma.
Autossa olevan maalin bongasin itse. En ensin ollut varma, kuuluuko se harjoitukseen, joten en sitten antanut Urhon mennä autolle, enkä siis tiedä olisiko se ilmaissut autossa olevaa. Takaisin tullessa Urho reagoi hyvin voimakkaasti samaan autoon (ja samaan maaliin), en tiedä muistiko se, vai reagoiko oikeasti hajuun. Ehkä reagoi, ainakin toivon niin.
Tänään meillä oli oma etsintävuoro. Maaleja oli kerrankin monta, 6 kpl, joista 3 lapsia! Piilot olivat haastavia. Ensimmäinen maali oli ulkorakennuksessa maan tasossa, löytyi helposti. Tämän jälkeen Urho reagoi ylös ja alkoi ilmaista ylöspäin. Rakennuksessa olikin pieni tasanne, jonne vei jyrkät portaat ja pyysin Urhoa menemään sinne. Sehän meni, eikä siellä ylhäällä pihahtanutkaan. Tuli alas ja ilmaisi ylös. Meni ylös ja oli hipihiljaa. Minä raavin päätäni, katselin kattoon ja päätin sitten itse kiivetä ylös. Haukankatseellani totesin että tyhjää on, mitähän tää elukka hommaa. Jatkettiin etsintää, emäntä hyvin hämillään. Tosiasiassa siellä ylätasanteella oli maali! Urhoa ilmeisesti jännitti ylätila niin, ettei se kyennyt ilmaisemaan ja minä vaan olin niin puusilmä, etten nähnyt. Hyvin opettavaista ja hitsin hyvä piilo!
Toinen haastava piilo oli roskalavalla, Urho ilmaisi sitkeästi lavan viereiseen metallihäkkyrään. Pienellä avustuksella maali paikallistui lavalle, mutta aika sitkeässä se oli. Loput löytyivät kivasti, yksi Urholle helppo piilo oli kuulemma monelle kokeneelle ollut hankala.
Haun suhteen Urho on ihan tosi kivassa treenivaiheessa! Se alkaa olla sen verran kokenut, että saa käyttää mielikuvitusta haastavien piilojen löytämiseen ja sen kanssa voi treenata mitä vain pelkäämättä että pilaa hyvin alkaneen uran. Se on pätevä maastoetsinnässä, ja nyt alkaa rakennuksetkin olla hanskassa. Motivaatiota sillä on vaikka muille jakaa! Huippua!
Aksan suhteen ollaankin vähän pattitilanteessa. Mulla ei ole ollut motivaatiota käydä itsenäisesti treenaamassa ja ratoja ollaan tehty vähän. Poissaolojakin on tullut. Tekniikkatreeneissä se toimii yleensä ihan jees, viimeksikin tehtiin hullun hienoja sylivekkijaakotuksia. Ja se piippaa koko treenien ajan. Kisata pitäis, että noustais ykkösistä, mutta kynnys kisata on noussut, kun me ollaan niin vähän tehty ratoja. Ja sitten puuttuu se kipinä ja se on kyllä iso miinus se. Kipinä on siis kadonnut minulta, Urholla kyllä kipinöi, välillä melkein liikaakin. Tosiasiassa uskon, että me tällä hetkellä hyödyttäisiin enemmän tokotreeneistä. Syksy onkin vähän avoin, en tiedä vielä mihin ryhmään haetaan.
Alkukesään katselin muutamia kisoja, ehkä pitäisi vaan taas uskaltaa. Toisaalta mua tympii lähteä kisoihin sillä ajatuksella, että mennään sinne treenaamaan vain, on se melko kallista treeniä. Lisäksi Urhon lanneosaa pitää hoidattaa, että sen saa fysiikaltaan sellaiseksi, että ratojen tekemisessä on mitään järkeä. Se on nyt liukkaalla taas jumiutunut, kun Ulpo ei vaan osaa kulkea liukkaalla.
Noh, asioilla on tapana järjestyä. Vaikka eihän me minnekään ylempiin luokkiin järjestytä, ellei kisata.
maanantai 28. helmikuuta 2011
Raksaetsintää
Uusi halli, uudet kujeet. Ja huippua, kun oli niin vaikeaa! Urholla oli piilossa 3 maalia: 1 vessassa (ovi kiinni), 1 komerossa (ovi kiinni) ja yksi komeron vieressä levyn takana. Vessan ilmastointi oli niin vahva että edes oven alta haistelemalla Urho ei saanut hajua, vaan paikallisti koko ajan ilmastointihormin luo. Huippua oli se, että U teki tosi kauan ja tarkasti töitä EIKÄ PIIPANNUT! Lopulta näytin läheltä tarkistettavia koloja ja Urmashan teki työtä käskettyä ja paikansi lopulta vessaan kun ovi oli hieman raollaan. Ilmaisu oli nyt oikein hyvä.
Toiset maalit oli hallin toisessa päässä, itseasiassa Urho kävi mutkan sielläkin tätä ekan maalin hajuja paikallistaessaan. Nenä kävi kauan, mutta niin vain penteleet olivat taas vaikeissa piiloissa. Ensimmäisen, komeron vieressä olevan Urho ilmaisi ovea vasten, selkä maaliin päin, vajaan puolen metrin päässä maalista :D Komerosta taas lähti hajut piippuna ylöspäin ja vasta pienen vinkkauksen jälkeen paikallistaminen onnistui. Jo vain oli otuksella hölmistynyt ilme, kun vinkkasin että työnnäpä nokkasi kaappiin!
Rakennusetsintä on kyllä ihan parhautta, eikä siihen vaan kyllästy! Uusi rakennus, aina uusia, kummia juttuja, kun jo tutustakin paikasta niitä aina löytyy lisää! Varsinaista piristystä maastotreeneihin! Maastotreeneissä tahtoo iskeä ideoiden puute, vaikkei mekään edes puolta vuosikymmentä olla vielä treenattu...
Toiset maalit oli hallin toisessa päässä, itseasiassa Urho kävi mutkan sielläkin tätä ekan maalin hajuja paikallistaessaan. Nenä kävi kauan, mutta niin vain penteleet olivat taas vaikeissa piiloissa. Ensimmäisen, komeron vieressä olevan Urho ilmaisi ovea vasten, selkä maaliin päin, vajaan puolen metrin päässä maalista :D Komerosta taas lähti hajut piippuna ylöspäin ja vasta pienen vinkkauksen jälkeen paikallistaminen onnistui. Jo vain oli otuksella hölmistynyt ilme, kun vinkkasin että työnnäpä nokkasi kaappiin!
Rakennusetsintä on kyllä ihan parhautta, eikä siihen vaan kyllästy! Uusi rakennus, aina uusia, kummia juttuja, kun jo tutustakin paikasta niitä aina löytyy lisää! Varsinaista piristystä maastotreeneihin! Maastotreeneissä tahtoo iskeä ideoiden puute, vaikkei mekään edes puolta vuosikymmentä olla vielä treenattu...
maanantai 14. helmikuuta 2011
Päivittelyä
Urho on pitänyt saikkua ja nyt ollaan taas päästy tekemäänkin jotain. Saikkua tuli vesihännän, virtsatietulehduksen ja vinon lantion vuoksi. Antibioottia ja kipulääkettä on syöty sekä käyty osteopaatilla ja jo vain nyt vetreänä on hyvä taas puuhastella.
Agilityssa on mennyt ihan pelottavan kivasti. Nykyään en siis käytä sanallisia käskyjä ollenkaan ja se kyllä toimii! Siinä keskittyy niin paljon paremmin ohjaamaan, eikä Urho kiihdy liikaa. Tauon jälkeen ollaan tehty kertaalleen pidempi rata, se oli ohjauksellisesti helppo ja rimat 50 cm, mutta kivasti kyllä meni! Muurin palikat lenteli, selvästi vielä jumien jälkeen on muuri hankala. Tekniikkatreeneissä ollaan tehty poispäinkääntöjä ja jotain muuta mitä en nyt muista. Poispäinkäännöissä mulla tuli ihan ahaa-elämys rytmittämisessä ja ne menikin kyllä oikein kivasti! Kykenin tekemään rytmityksiä (ja kunnollista ohjausta) hyvinkin kaukana koirasta, eikä mulle tullut yhtään paniikki! Tuon saman fiiliksen, rennon ja rauhallisen ohjauksen, sekä järkevän, selvän rytmityksen kun sais sitten vielä vietyä kokonaiselle radalle...
Hakutreeneissä Urholla oli viime viikolla iso etsintä, päästiin kunnan varikolle. Vauhtia oli alkuun ihan karsean paljon ja tämä taas johti siihen, että mun oli vaikea tulkita Urhoa. Ensimmäisen löydön jälkeen Urhon vauhti hieman tasoittui ja yhteinen työ oli jo järkevämpää. Maaleja oli kaikkiaan 5, 1 meinas jäädä ison lumikasan päälle. Kevyttä lunta oli niin paljon, ettei Urho pystynyt kiipeämään jyrkkää rinnettä ylös. Minä en tätä ensin tajunnut, ja kuvittelin, ettei laella ole ketään, koska Urho ei sinne lähde. No, ainakin jatkossa muistan kiertää kaikki nyppylät ympäri, takanahan meni siis se ura jota maali oli laelle rämpinyt - ehkä jopa tyhmempikin olisi tajunnut, että siellä joku on. Kevyt lumi imee hajut niin, ettei Urho jäljestänyt, mutta kauempana se reagoi voimakkaasti nyppylälle päin. Läheltä löytyi toinenkin maali, joten kuittasin reagoinnit näillä hajuilla - jeejee. Treeneissä oli kuvaajakin mukana, tuolla jotain kuvia http://core.1g.fi/kuvat/etsinta/20110206_kiiminki/DSC_0359.jpg
Kaiken kaikkiaan Urho toimi kyllä varikolla hyvin. Pari ilmaisua (erityisesti tuo joka kuvissakin näkyy) oli karsean levoton, pitää ilmeisesti taas palata ykkösnamipurkkiin...
Tänään treenattiin rakennusetsintää varastolla, se on aina yhtä mielenkiintoinen paikka! Laitoin Urholle neljä maalia, aina kaksi hyvin lähekkäin. Ensimmäiset hyllyllä päällekäin. Tiesin jo ennakkoon, että hajut tuosta hyllyltä menee aika kauas ja tarkentaminen on haastavaa. No, Urho sai nopsaan hajusta kiinni, mutta tarkennus vei aikaa ja älämölöinti oli sen mukainen. Pari kertaa otin Urhon lähelle ja rauhoitin sen. Loppujen lopuksi ylemmällä hyllyllä oleva maali oli helpompi tarkentaa, alahyllyllä olevaa Urho ilmaisi koko ajan ylähyllyä päin (nousi hyllynreunaa vasten) :D Tällä ensimmäisellä maaliparilla Urho poistui maaleilta ensimmäisen ilmaisun jälkeen ja se piti palauttaa paikallistamaan toinenkin maali, mutta toisella maaliparilla se malttoi nostaa toisenkin. Jälkimmäisen maaliparin ilmaisu oli parempi, lukuunottamatta sitä että U juoksi viimeisen maalin yli...
Jatkossa otamme taas namipurkin haussa käyttöön. Ilmaisusta tulee kyllä kauhean nopeasti taas levoton, kun namipurkki jää käytöstä. Phyyyh...
Agilityssa on mennyt ihan pelottavan kivasti. Nykyään en siis käytä sanallisia käskyjä ollenkaan ja se kyllä toimii! Siinä keskittyy niin paljon paremmin ohjaamaan, eikä Urho kiihdy liikaa. Tauon jälkeen ollaan tehty kertaalleen pidempi rata, se oli ohjauksellisesti helppo ja rimat 50 cm, mutta kivasti kyllä meni! Muurin palikat lenteli, selvästi vielä jumien jälkeen on muuri hankala. Tekniikkatreeneissä ollaan tehty poispäinkääntöjä ja jotain muuta mitä en nyt muista. Poispäinkäännöissä mulla tuli ihan ahaa-elämys rytmittämisessä ja ne menikin kyllä oikein kivasti! Kykenin tekemään rytmityksiä (ja kunnollista ohjausta) hyvinkin kaukana koirasta, eikä mulle tullut yhtään paniikki! Tuon saman fiiliksen, rennon ja rauhallisen ohjauksen, sekä järkevän, selvän rytmityksen kun sais sitten vielä vietyä kokonaiselle radalle...
Hakutreeneissä Urholla oli viime viikolla iso etsintä, päästiin kunnan varikolle. Vauhtia oli alkuun ihan karsean paljon ja tämä taas johti siihen, että mun oli vaikea tulkita Urhoa. Ensimmäisen löydön jälkeen Urhon vauhti hieman tasoittui ja yhteinen työ oli jo järkevämpää. Maaleja oli kaikkiaan 5, 1 meinas jäädä ison lumikasan päälle. Kevyttä lunta oli niin paljon, ettei Urho pystynyt kiipeämään jyrkkää rinnettä ylös. Minä en tätä ensin tajunnut, ja kuvittelin, ettei laella ole ketään, koska Urho ei sinne lähde. No, ainakin jatkossa muistan kiertää kaikki nyppylät ympäri, takanahan meni siis se ura jota maali oli laelle rämpinyt - ehkä jopa tyhmempikin olisi tajunnut, että siellä joku on. Kevyt lumi imee hajut niin, ettei Urho jäljestänyt, mutta kauempana se reagoi voimakkaasti nyppylälle päin. Läheltä löytyi toinenkin maali, joten kuittasin reagoinnit näillä hajuilla - jeejee. Treeneissä oli kuvaajakin mukana, tuolla jotain kuvia http://core.1g.fi/kuvat/etsinta/20110206_kiiminki/DSC_0359.jpg
Kaiken kaikkiaan Urho toimi kyllä varikolla hyvin. Pari ilmaisua (erityisesti tuo joka kuvissakin näkyy) oli karsean levoton, pitää ilmeisesti taas palata ykkösnamipurkkiin...
Tänään treenattiin rakennusetsintää varastolla, se on aina yhtä mielenkiintoinen paikka! Laitoin Urholle neljä maalia, aina kaksi hyvin lähekkäin. Ensimmäiset hyllyllä päällekäin. Tiesin jo ennakkoon, että hajut tuosta hyllyltä menee aika kauas ja tarkentaminen on haastavaa. No, Urho sai nopsaan hajusta kiinni, mutta tarkennus vei aikaa ja älämölöinti oli sen mukainen. Pari kertaa otin Urhon lähelle ja rauhoitin sen. Loppujen lopuksi ylemmällä hyllyllä oleva maali oli helpompi tarkentaa, alahyllyllä olevaa Urho ilmaisi koko ajan ylähyllyä päin (nousi hyllynreunaa vasten) :D Tällä ensimmäisellä maaliparilla Urho poistui maaleilta ensimmäisen ilmaisun jälkeen ja se piti palauttaa paikallistamaan toinenkin maali, mutta toisella maaliparilla se malttoi nostaa toisenkin. Jälkimmäisen maaliparin ilmaisu oli parempi, lukuunottamatta sitä että U juoksi viimeisen maalin yli...
Jatkossa otamme taas namipurkin haussa käyttöön. Ilmaisusta tulee kyllä kauhean nopeasti taas levoton, kun namipurkki jää käytöstä. Phyyyh...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)