Treenikausi avattu

No niin, täällä jälleen. Makoilun ja syömisen jälkeen yritämmä taas totuttautua reenien makuun.

Treenikausi korkattiin hälytreeneillä ja sen jälkeen omalla etsintävuorolla. Eipä painanut loma otuksessa, se vain toimii kuin kone. Emännän senssit oli enemmän sekaisin ja koiran lukeminen alkuun aivan puusilmäistä. Hälytreeneissä Urho teki töitä kahteen otteeseen, tyhjää ensin reilu 30 min ja rauniomaista varikkoaluetta reilu 30 min, jälkimmäiseltä tehtiin löytö. Jälkimmäisellä alueella oli myös esine, jonka Urho merkkasi, mutta ei tuonut, enkä minä sitten reagoinut koko esineeseen. Tällä alueella toinen maali oli kulkenut leikkimökkien katoilla ja isojen pinojen päällä, Urho jäljesti ja mun tulkintani oli että mitä se nyt tuonne kiipeilee... Tarkkaan se kulki kaikki keot ja ryteiköt missä maalikin oli kulkenut. Paikat, jossa maali ei ollut käynyt, minä taas tutkitutin moneen kertaan, koska "ei se nyt tee hommia yhtään, se vaan huuhailee". Hyvä koira, puusilimä emäntä. Trust your dog.

Toinen hakutreeni olikin oma etsintä. Tässä jo tajusin luottaa koiraan ja hyvinhän se män. 3 ha alue, josta puolet korkeaa pursukkoa, vajaa 30 min partiointi ja kaksi maalia + viereisen alueen marjastaja oli nostettu ylös. Hitsin hienosti taas näki sen, että kun hajua ei ole, Urho pysyy maltillisella etäisyydellä, mutta lähtee välittömästi ja kauas, kun hajua on. Viimeistä hajua Urho työsti kauan ja kaukaa, mutta selvitti itsenäisesti loppuun asti. Irtosi myös käskettäessä hyvin pistoille, mutta pistojen muoto ei ollut kovin ideaali :D Taidontarkistusta vastaava tämä olisi ollut ja tällä vedolla läpi mennyt.

No sitten tänään reenattiin pistoja. Ekaksi ihan perus hajunhaku remmissä ja siitä sitten pistolle lähetys. Hajun Urho nosti hienosti, malttoi odottaa nätisti ja kun lähetin, se juoksi n. metrin kovaa ja sitten pysähtyi kuin seinään nokka maahan kiinni. Just. No tästä kusien lutkutuksesta tuli hieman noottia ja seuraavalla pistolla mentiinkin nätisti maalille saakka. Suorapalkka.
Toisena tehtiin haamu myötätuuleen ja siitä yliheitto linjan toiselle puolelle. Ei moittimista.
Viimeisenä sitten hieno bravuuri. Ensin tyhjä pisto. Lähtö oli suora, mutta kun kutsuin, Urho kääntyi päinvastaiseen suuntaan edelliselle piilolle. Kutsuin uudelleen, jolloin Urmas tuli satasta linjaa pitkin, ei lähtenyt lähetyssuuntaan (koska sillä ilmeisesti oli haju), eikä tullut kutsuttaessa takaisin, vaan meni suoraan maalille (tuuli vinosti maalilta päin). Just. Ei menny niinkun Strömsössä. Tavallaan se kyllä on ihan kiva, että maalimotivaatio on noin kova, mutta tavallaan kyllä tykkäisin, että se kuitenkin tottelis.

Mun pitää ehkä tavallaan suunnitella taas treenejä paremmin.

No aksaa sitten. Ekat aksatreenit meni niin, että ensimmäisestä treenistä ei tehty yhtään estettä, koska Urho varasti lähdössä kolmesti ja sitten veinkin sen jäähylle. Toisella kerralla lähtö meni jo hyvin ja kai sen jälkeenkin ihan ok, koska en muista enää mitä se oli. Tuolla ekalla treenikerralla kontaktit oli huonot, ihme valumisia.

Viime torstain treenit meni jo paremmin. Urho treenasi ekana, se keskittyy silloin parhaiten, kun ei kerkee kerätä kierroksia niin paljon. Treenitauko näkyi siinä, että ajoittain Urholle tuli niin kova kiire mun perään, että se jätti esteitä suorittamatta. Pitää piirtää treenejä tänne taas näkyviin. Kontaktit tällä kertaa tosi hyvät, puominkin U meni vauhdilla loppuun saakka. Paitsi että jos jään taakse, se ei mene 2-2:een, vaan jää kokonaan puomille/keinulle. En jummarra. Se menee kyllä tosi kovaa ja ihan esteen loppuun, mutta ei 2-2:een niinkuin silloin jos juoksen rinnalle/ohi/sivuirtoan.

Meillä on muuten huomenna kisat. En oikein tiedä miksi sen ilmoitin, ehkä tuli äkillinen tarve päästä kisoihin. Tää nyt ei mee minkään suunnitelman mukaan, muttapakun pitkästä aikaa tuntui kivalta ajatukselta kisata.

Kesä mennyt makoillessa

Urholla, ei meillä muilla. Pohjoinen työllistää ja Urho on saanut sopeutua kotisessen arkeen. Kohta pesti loppuu ja syyskuussa mekin taas treenataan :)

Ollaan me kuiteskii jotain tehty: Kesäkuun alussa kävästiin Ivalossa Saariselällä aksailemassa se kauan odotettu viimeinen nolla ykkösistä! Kakkosissakin startattiin, muuten puhdas rata, mutta yksi hyppy jäi välistä. Mutta tosi tyytyväinen olin molempiin startteihin, varsinkin ekalle radalle Urholla oli ihan paras keskittyminen ikinä. Ennen omaa vuoroa hengailtiin aika kaukana, Urho sai ravata fleksissä. Kahden meitä edeltävän koirakon ajan Urho oli irti ja tiukasti käskyn alla. Tää toimi, alueelle tulo ja lähtö oli hallittua ja koko rata keskittynyttä menoa! Toisella radalla luulin että starttaisimme vimppana, mutta meidät olikin laitettu lähtemään ekana, joten ihan niin hyvin ei sille päästy keskittymään. Urho kuumuu tosi paljon remmissä sinkoillessaan, ajattelin  jatkossakin tehdä noin, että ensin kauempana flexissä ja sitten lähellä irti.

Kalsaritokoja ollaan vähän tehty pihamaalla. Paikkamakuu on mennyt eteenpäin, tosin voi johtua siitäkin että häiriöitä ei ole. Seuruuta, jääviä, jokunen nouto. Kivaa tokotteluahan se on ja hienosti Urmas tekee töitä. Aksaa ollaan reenattu sen verran että lämmitystolppia ja puita on kierretty, tehty kaikenlaista poispäinkääntöä ja takaakiertoa. Kovasti kuumottais jo päästä treenaamaan.

Mutta siis yllättävän sujuvasti Urho on kotikoiran elämään sopeutunut. Toisinaan vähän pahveja askarrellut ja hillunut, ei mitään vakavaa kuitenkaan.