Hakuleiri -11

Urhon kasvattaja Kaisa tuli pitämään meidän hakuseuralle viikonloppuleirin. Koko homma aloitettiin perjantain luennolla aiheesta "Operantti etsintäkoulutus". Hyvää asiaa ja tulipa taas itsellekin tsemppiä sekä hakutreeneihin, että myös noihin arkielämän juttuihin, mm. ohituksiin. Se on hullua, miten esim räyhäohituksiin vaan jotenkin turtuu, että tarvii jonkun herätyksen tajutakseen että oikeastihan minä voin tehdä tälle jotain. Enkä vain ärsyyntyä.

Hakuviikonloppu korkattiinkin jo perjantaina partioimalla pitkään ja hartaasti. Partioinnissa Urho on kyllä ihailtavan sitkeä ja vaikka siitä jotkut epäileekin että tietääkö se mitä ollaan tekemässä, niin mun ei sitä tarvitse epäillä. Se kyllä reagoi ihmisen hajuun ja etsii sen.

Lauantaiaamupäivän treeninä tehtiin risteilyä ja pistotyöskentelyä. Meillä oli syksyllä pistot jo kivalla mallilla, mutta talven aikana ne oli kadonneet! Ihme kikkuraa ja laajoja koukkauksia. Pikkaisen näytti Urholla tuntuvan edellisen yön partiointi, mutta sitkeästi se jaksoi. Oman vuoron odottelu ja alueelle siirtyminen oli parasta ikinä! niin rauhallista, mutta ei mitään lahnailua (eipä sillä että tuo ois koskaan missään lahnaillut). Mulla on nyt vähän jo kadonnut, että mitä me oikein tehtiin, mutta ainakin hajumielikuva meni tosi hienosti ja samoin ensimmäinen pisto oikealle. Ilmaisukin oli hyvä. Yhden maalin kohdalla kävi niin, että luulin maalin jo palkanneen kun haukku taukosi ja kutsuin Urhon pois ennen kuin se oli saanut palkkaa. Laitoin yliheitolla toiselle puolelle ja kyllähän Urho hommia jatkoi. Tälle maalille lähetettiin Urho vielä uudestaan ja jostain syystä Urho palasi takaisin, ei päästänyt inaustakaan maalilla! Maali kiersi puuta ja mumisi ja olihan se siis kertaalleen jo löydettykin. Eipäs ollut tällaista ennen sattunut! No, pienen ihmettelyn jälkeen U ilmaisi hyvin, samoin seuraavan puuta kiertävän mumisijan. Hyvä treeni oli. Seuraaviin treeneihin siis taas pistoja, hajumielikuvilla ja ehkäpä testaamme norjalaista sekametsääkin. Parasta treenissä oli se, että Urho oli tosi hyvässä vireessä, ei keulinut yhtään! Hyvä Ulpo!

La-iltapäivänä tehtiin esineitä, ekaa kertaa ehkä noin vuoteen. Alkuun esineiden nostamisessa ahdistusta tuotti silmälasit, ihan kauheen inhottavaa ja vaikeeta nostaa niitä. Silmälasien nahkakotelo nousi oikein kivasti. Esinejanalla pääsi ensin ajatus hukkumaan, kun piti niin ällöstellä niitä rillejä. Sen jälkeen 25 m:ssä oleva villasukka nousi hienosti, palautus oli pikkasen hätäinen, sitä pitää fiksata. 50m:ssä oleva lasta oli vaikea. Ei esineenä, se kyllä nousi hienosti kun vaan Urho pääsi niin pitkälle :D

Sunnuntaina treenattiin rakennusetsintää. Raksa-alue oli tuttu, mutta niinpä vain oli taas uusia piiloja. Ensimmäinen oli halkovajassa pöydällä. Urho sai hajun jo ladon puolelle, kipaisi tikkaat yläkertaan ja tuumasi että nytpä kuule haisee. Halkovajassa se kiipeili ensin puupinojen päällä ja sen jälkeen ilmaisi pöydälle. Toinen maali oli lantalassa, no problem. Kolmas pimeässä maakellarissa, no problem. Urho näytti jo kellarin ovelta että tuolla haisee ja oven aukaisun jälkeen reippaasti itse meni kellariin ja ilmaisi hyvin. Neljäs maali oli hevostrailerissa eikä ilmeisesti haissut ulospäin sitten yhtään miltään. Kuljettiin trailerin ohi kahdesti ja kummallakaan kerralla ei mitään reaktiota ulkona. Sitten kun avasin trailerin oven ihan pienesti raolleen, näki Urhosta jo kauas että tuolla se maali on. Hyvä treeni ja kiva treenata. Urho liikkui välillä liiankin itsenäisesti, mutta on se vaan kiva alustavarma ja rohkea :)

Kiva viikonloppu! Ja hienoa myös se, että kyllä tuolla otuksella on turnauskestävyyttä pitkäänkin viikonloppuun.

Ei ne aksakisat sitten menneetkään niin perseelleen

Me tehtiin saakelin hieno hylky! Ihan meidän paras aksarata ikinä, paitsi että tokavikalla esteellä mun rintämasuuntani jäi pikkupikkuhetkeksi väärään suuntaan ja Ulpo kerkesi työntää päänsä putkeen kun piti mennä hypylle :D Mutta ihan tosi hyvä fiilis jäi, koira kulki kuin ajatus, minä osasin juosta, eikä kumpikaan kaahottanut enkä minä nysvännyt. Hyvä me! Tuli taas usko siihen, että kyllä me vielä joskus täältä noustaan, ei se tosiaan kaukana ollut.

No sit me käytiin hypärillä. Se ei mennyt niin mallikkaasti... Alkupäässä tuli pari rimaa alas ja sit kun nuo ykkösen hypärit on aikamoista baanaa, niin Urhohan paahtoi ja kovaa. Ja meni loppusuoralla monen monta metriä mun edellä. Ei siinä, kivahan se on kun irtoo, mutta seuraava hypäri saa olla jossain ylemmissä luokissa :D Ihan hupaisa fiilis siitä jäi, ei vituttanut. Olin niin mielissäni kun oli niin kivuutta, että ilmoitin sen ensi lauantaille kahdelle aksaradalle. Saas nähä kuin meitin käy.