Urholla, ei meillä muilla. Pohjoinen työllistää ja Urho on saanut sopeutua kotisessen arkeen. Kohta pesti loppuu ja syyskuussa mekin taas treenataan :)
Ollaan me kuiteskii jotain tehty: Kesäkuun alussa kävästiin Ivalossa Saariselällä aksailemassa se kauan odotettu viimeinen nolla ykkösistä! Kakkosissakin startattiin, muuten puhdas rata, mutta yksi hyppy jäi välistä. Mutta tosi tyytyväinen olin molempiin startteihin, varsinkin ekalle radalle Urholla oli ihan paras keskittyminen ikinä. Ennen omaa vuoroa hengailtiin aika kaukana, Urho sai ravata fleksissä. Kahden meitä edeltävän koirakon ajan Urho oli irti ja tiukasti käskyn alla. Tää toimi, alueelle tulo ja lähtö oli hallittua ja koko rata keskittynyttä menoa! Toisella radalla luulin että starttaisimme vimppana, mutta meidät olikin laitettu lähtemään ekana, joten ihan niin hyvin ei sille päästy keskittymään. Urho kuumuu tosi paljon remmissä sinkoillessaan, ajattelin jatkossakin tehdä noin, että ensin kauempana flexissä ja sitten lähellä irti.
Kalsaritokoja ollaan vähän tehty pihamaalla. Paikkamakuu on mennyt eteenpäin, tosin voi johtua siitäkin että häiriöitä ei ole. Seuruuta, jääviä, jokunen nouto. Kivaa tokotteluahan se on ja hienosti Urmas tekee töitä. Aksaa ollaan reenattu sen verran että lämmitystolppia ja puita on kierretty, tehty kaikenlaista poispäinkääntöä ja takaakiertoa. Kovasti kuumottais jo päästä treenaamaan.
Mutta siis yllättävän sujuvasti Urho on kotikoiran elämään sopeutunut. Toisinaan vähän pahveja askarrellut ja hillunut, ei mitään vakavaa kuitenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti