Lomat on nyt lusittu ja tänään istuttiin alas miettimään tulevaa vuotta. Kuluneen vuoden tavoitteet näyttivät tältä:
Agility: Tavoitteena löytää rentous ohjaamiseen ja sen jälkeen myös kisaamiseen. Tulostavoitteita en aseta, koska uskon tuloksia tulevan, jos rentous ja yhteinen rytmi löydetään. Tavoitteena treenata hyvällä fiiliksellä ja siinä sivussa tehdä tekniikkaa.
Haku: Tavoitteena loppukokeet ja niiden jälkeen hälytysryhmäpaikka Urholle. Minä pääsin hälyryhmään jo viime vuonna. Mun tavoitteena on suunnistaa lisää. Kesällä/keväällä voisin etsiytyä OKK:n pk-porukkoihin katselemaan meininkiä ja sitä kautta ehkä innostua BH:stakin. Kesällä/keväällä aloitetaan jäljen alkeet ja haussa keskitytään valoiseen aikaan pistotyöskentelyyn.
Toko: No nyt sitten pyhästi lupaan käydä edes yksissä tokokisoissa kuluvan vuoden aikana. Paikallaolo onnistuu, jos kukaan muu koira ei tule Urhoa härkkimään.
Otetaanpa ensin käsittelyyn tuo haku, kun sitä tänään tuntitolkulla pohdittiin. Tavoitteista hälyryhmäpaikka on saavutettu. Kokeet ja näytöt meni kaiken kaikkiaan hyvin, osa paremmin kuin muut, samoin isoimmat treenit kuluneella kaudella, että ihan arvalla ei sinne päästy. Minä olen suunnistanut enemmän ja siinäkin kehittynyt, ratamestarinkin homma sujui ilman suurempia ongelmia. Palveluskoirapuolen jutut jäi, samoin BH, laiska mikä laiska. Jäljen alkeet aloitettiin ja niissä on edetty ihan kivaan vaiheeseen - Urho osaa rauhoittua ja laittaa nokan maahan, ilmeisesti siis se osaa jäljestää. Pistotyöskentelyssä on tietyissä paikoissa vielä hiomista, tähän tarvitaan tulevalla kaudella haamutreenejä.
Tämän kauden tavoitteiksi listasin itselle erilaisiin koulutustapahtumiin pääsyn (hälytreenit, taajamaetsintäkurssi, vieraiden kouluttajien kurssit jne), tottisinnostuksen nostattamisen ja Oulurasteille menemisen. Oulurasteille on pitänyt jo kauan mennä, jospa se tänä vuonna vihdoin onnistuisi. Tottisinnostusta pyritään nostamaan yhteisellä tottisvuorolla.
Urholle tavoitteisiin haussa tuli ilmaisun saaminen korrektiksi myös omassa treeniryhmässä, vieraille maaleille se ei sikaile. Talviaikana tehdään outoja maaleja ja hankalia piiloja, sekä haamuilla pistoja myötätuuleen, isoja ja vaativia etsintöjä aina omalla etsintävuorolla. Taidontarkastuskokeeseen mennään syksyllä. Rauniokoulutukseen pyritään menemään ja mahdollisuuksien mukaan tulevana vuonna myös raunioiden soveltuvuuskokeeseen. Kesällä jäljestetään ja jos siinä edetään hyvin, mahdollisesti tehdään peruskoe jäljestä. Tämä ei ole varsinainen tavoite, vaan edetään sen mukaan miten jäljen opettelu sujuu. Tavoite on tehdä jäljestämisestä rauhallista ja tarkkaa. Tottistelusta en laita mitään tavoitetta, mutta onhan se BH ja tokokokeet jossain takaraivossa tavoitteena, kassellaan mitä niiden kanssa tapahtuu. Näköjään olen luvannut käydä tokokokeessa, mutta sanahelinäksihän tuo jäi...
Aksatavoitteista rentous ja yhteinen rytmi on alkanut löytyä, ensi vuoden tavoitteena olkoon kisaamisen aloittaminen uudelleen ja ehkä sen ykkösten nousunollan saaminen. Tärkeimpänä tavoitteena on yhteisen rytmin ja rentouden säilyminen. Tämän syksyn tekniikkatreenit on tuottaneet toivottua tulosta ja olleet ihan tosi hyviä, toivon että osaan soveltaa näitä oppeja sitten pidempäänkin rataan.
Sellaista ensi vuodelle. Joulun aika me pyhitetään lomalle ja rauhoittumiselle, jotakin kivaa köpöstellään, mutta mitään ei treenata. Tammikuussa alkaakin agility ja tottisvuoro, hakua tehdään säiden mukaan, toivottavasti rakennusetsintääkin myös.
maanantai 13. joulukuuta 2010
maanantai 22. marraskuuta 2010
Etsintää ja aksaa
Hakutreeneissä päästiin taas tosissaan etsimään, oli meidän "iso etsintävuoro". Maasto oli kiva talvikelissä kuljettava, muttei missään nimessä helppo, sellainen 3 hehtaarin pläntti. Tuuli melko kovaa.
Etsintäsuunnitelmani mukaisesti lähdin ensin tietä pitkin ja samalla minä tietenkin näppäränä intiaanina tarkkailin maastoa ja huomasin jalanjäljet alueelle. Kehoitin Urhoa etsimään jälkiä - ja kappas, se tökkäsi nenän hienosti maahan, rauhoitti vauhtia ja näytti etsivän, mutta mun pettymyksekseni kulki jatkuvasti tämän jäljen yli, eikä noteerannut jälkeä lainkaan. Ajattelin, että perskatti, se on oppinut vaan etsimään nameja maasta, eikä se osaa jäljestää.. Jatkettiinpa hommia, mietin että tälle hommalle pitänee jottain tehä.
Noh, tosiasiassa, jäläkeenpäin kuulin, että se jälki ei mennyt metsään päin (niin kuin nohevana intiaanina totesin) vaan tulikin sieltä pois, ja jäljet kuuluivat mun perässä kulkeneelle polliisille (eli sille joka suunnittelee etsintätreenin), että oli vaan ihan helkkarin hyvä ettei Urho lähtenyt sitä jälkeä metsäänpäin ajamaan! Tästä jäi silti vähän sellainen kumma fiilis, että pitää testata sitä jälestyshommaa lähipäivinä. Ainakin se on tajunnut, että vauhti pois ja nokka maahan!
No hakuhommat menikin sitten hyvin, vajaa puoli tuntia ja kaikki 5 oli löydetty. Hienosti irtosi, muttei ihan Jerusalemiin asti. Ainoan vaikeuden meinasi Urholle tuottaa kaksi melko lähekkäin olevaa maalia, kun se ei kyennyt päättämään kumman se aikoo ilmaista, vaan haukkui vähän molemmille. Odottelin ja niinpä se meni pikkuisen mökin sivullle ja ilmaisi hyvin - mökissä oli 2 lasta. Palattiin pykälä taaksepäin ja n. 10 m päässä mökistä löytyi hirvitornista maali. Ilmaisu oli muuten hyvää, mutta vähän liian levotonta silloin kun minä olen kaukana ja mun maalille tulo kestää. Se tulee usein vähän vastaan ja kun näkee minut, se palaa maalille takaisin. Sinällään se ei haittaa, ei se koskaan maalia jätä, mutta on se vähän ärsyttävän levotonta.
Aksatreenit on menneet vaihtelevasti. Kontaktikerrat ja keppikerta meni ihan sairaan hyvin, mutta viimeksi tehtiin valsseja okserilta ja muurilta ja tiukkoja kääntöjä ja mitä lie ja minen osannut. Pyh. Mullon joku ymmärrysvaikeus, kun vaikka Mari sanoo että liiku taaksepäin, niin mun jalat menee sivulle. Sit yhdistettynä tähän se että "tossa sun vaan on oltava just oikeassa paikassa, kun ei se muuten onnistu" ja että "se on joissakin paikoissa aika vaikea ohjattava", niin eihän se kaunista ole. Mutta pitää mielikuvareenata niitä onnistuneita treenejä (jotka myös oikeasti oli haastavia) ja toivoa, että ylihuomenna olis jotain kivaa :D
Vähän alkaa jo kisaaminenkin kuumottaa, mutta taidan silti odottaa kevääseen, että saa nää rytmitykset ja muut kuosiin.
Etsintäsuunnitelmani mukaisesti lähdin ensin tietä pitkin ja samalla minä tietenkin näppäränä intiaanina tarkkailin maastoa ja huomasin jalanjäljet alueelle. Kehoitin Urhoa etsimään jälkiä - ja kappas, se tökkäsi nenän hienosti maahan, rauhoitti vauhtia ja näytti etsivän, mutta mun pettymyksekseni kulki jatkuvasti tämän jäljen yli, eikä noteerannut jälkeä lainkaan. Ajattelin, että perskatti, se on oppinut vaan etsimään nameja maasta, eikä se osaa jäljestää.. Jatkettiinpa hommia, mietin että tälle hommalle pitänee jottain tehä.
Noh, tosiasiassa, jäläkeenpäin kuulin, että se jälki ei mennyt metsään päin (niin kuin nohevana intiaanina totesin) vaan tulikin sieltä pois, ja jäljet kuuluivat mun perässä kulkeneelle polliisille (eli sille joka suunnittelee etsintätreenin), että oli vaan ihan helkkarin hyvä ettei Urho lähtenyt sitä jälkeä metsäänpäin ajamaan! Tästä jäi silti vähän sellainen kumma fiilis, että pitää testata sitä jälestyshommaa lähipäivinä. Ainakin se on tajunnut, että vauhti pois ja nokka maahan!
No hakuhommat menikin sitten hyvin, vajaa puoli tuntia ja kaikki 5 oli löydetty. Hienosti irtosi, muttei ihan Jerusalemiin asti. Ainoan vaikeuden meinasi Urholle tuottaa kaksi melko lähekkäin olevaa maalia, kun se ei kyennyt päättämään kumman se aikoo ilmaista, vaan haukkui vähän molemmille. Odottelin ja niinpä se meni pikkuisen mökin sivullle ja ilmaisi hyvin - mökissä oli 2 lasta. Palattiin pykälä taaksepäin ja n. 10 m päässä mökistä löytyi hirvitornista maali. Ilmaisu oli muuten hyvää, mutta vähän liian levotonta silloin kun minä olen kaukana ja mun maalille tulo kestää. Se tulee usein vähän vastaan ja kun näkee minut, se palaa maalille takaisin. Sinällään se ei haittaa, ei se koskaan maalia jätä, mutta on se vähän ärsyttävän levotonta.
Aksatreenit on menneet vaihtelevasti. Kontaktikerrat ja keppikerta meni ihan sairaan hyvin, mutta viimeksi tehtiin valsseja okserilta ja muurilta ja tiukkoja kääntöjä ja mitä lie ja minen osannut. Pyh. Mullon joku ymmärrysvaikeus, kun vaikka Mari sanoo että liiku taaksepäin, niin mun jalat menee sivulle. Sit yhdistettynä tähän se että "tossa sun vaan on oltava just oikeassa paikassa, kun ei se muuten onnistu" ja että "se on joissakin paikoissa aika vaikea ohjattava", niin eihän se kaunista ole. Mutta pitää mielikuvareenata niitä onnistuneita treenejä (jotka myös oikeasti oli haastavia) ja toivoa, että ylihuomenna olis jotain kivaa :D
Vähän alkaa jo kisaaminenkin kuumottaa, mutta taidan silti odottaa kevääseen, että saa nää rytmitykset ja muut kuosiin.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Uusi blogi, vanhat kujeet
No niin, Urhon treeniblogi starttaa taas. Joku ystävällinen sielu oli ilmeisesti vaihtanut entisen blogin salasanan, enkä saa sitä enää muokattua...
Eipä siinä, treenit pyörivät entiseen malliin. Aksatreenit ovat alkaneet taas maistua, ehkä kevääksi löytyy se kaivattu kisafiiliskin! Tänäänkin tehtiin niin hienosti sivuirtoamisia kepeille ja puomille ja rytmitystä kaikkialle muualle. Ihan tuntuu kuin olis löytynyt joku kadotettu flow koko hommaan, jotenkin tämä uudenlainen ohjaaminen ja erityisesti sen rentous sopii meille! Rytmitykseen siis kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja koiran annetaan aiempaa vapaammin mennä, vähän vain niinkuin kerrotaan että tuonne päin saa mennä, opetetaan koiraa lukemaan aiempaa paremmin rataa. Ihan uusi fiilis löytynyt koko hommaan! Talvikausi tehdään siis tekniikkaa, keväällä palataan ratoihin. Urho onkin ihan yllättävän taitava, se vaan välillä peittyy kaiken säheltämisen alle!
Sen verran pitää aksaamista kehua, että vitsit että olen tyytyväinen että aikoinaan tuli kontaktien ja keppien tekniikkaa hiottua ihan tylsistymiseen saakka. Nytpä voikin erityisesti kontakteilla tehdä vaikka mitä ja niin vain pieni musta salama suorittaa ne itsenäisesti ja vauhdilla loppuun saakka!!!
Hakutreenit ovat vähän junnanneet vanhassa, liian vähän on tullut niitä suunniteltua ennakkoon ja sitten sitä jumii aina tekemään samaa vanhaa. Toissa viikolla meillä oli iso etsintä ja siitä sainkin hyviä treeni-ideoita jatkoon. Etsinnässä oli hukassa 3 ihmistä, joista loppujen lopuksi 2 ihan lähekkäin (väliä vajaa 10 m). Näistä ensimmäisen urho löysi ja ilmaisi hienosti, mutta sen jälkeen Urho tulikin kiltisti mun perässä takaisin tielle ja toinen maali jäi sinne. Noh, nyt treenataan sitten lähekkäin olevia maaleja, katsos Ulposein kun se toinenkin pitää nostaa... Ilmaisu on luisunut taas levottomaksi, joten sitä myös hinkataan. Viime viikolla Niileskorvessa tehtiinkin neljällä maalilla ilmaisutreeniä, näistä aina kaksi oli ihan lähekkäin. Koko hakuun lähtö oli alkuun sikailua, neljästi sain käskeä takaisin... Ensimmäisellä maalilla namipurkit lenteli, mutta ilmaisu vaan parani ja parani ja vimppa oli jo ihan priimaa.
Pitänee kaivella vanhasta blogista vuoden tavoitteita ja kassella miten niiden kanssa on käynyt. Ainakin se BH odottaa taas jossain hamassa tulevaisuudessa...
Eipä siinä, treenit pyörivät entiseen malliin. Aksatreenit ovat alkaneet taas maistua, ehkä kevääksi löytyy se kaivattu kisafiiliskin! Tänäänkin tehtiin niin hienosti sivuirtoamisia kepeille ja puomille ja rytmitystä kaikkialle muualle. Ihan tuntuu kuin olis löytynyt joku kadotettu flow koko hommaan, jotenkin tämä uudenlainen ohjaaminen ja erityisesti sen rentous sopii meille! Rytmitykseen siis kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja koiran annetaan aiempaa vapaammin mennä, vähän vain niinkuin kerrotaan että tuonne päin saa mennä, opetetaan koiraa lukemaan aiempaa paremmin rataa. Ihan uusi fiilis löytynyt koko hommaan! Talvikausi tehdään siis tekniikkaa, keväällä palataan ratoihin. Urho onkin ihan yllättävän taitava, se vaan välillä peittyy kaiken säheltämisen alle!
Sen verran pitää aksaamista kehua, että vitsit että olen tyytyväinen että aikoinaan tuli kontaktien ja keppien tekniikkaa hiottua ihan tylsistymiseen saakka. Nytpä voikin erityisesti kontakteilla tehdä vaikka mitä ja niin vain pieni musta salama suorittaa ne itsenäisesti ja vauhdilla loppuun saakka!!!
Hakutreenit ovat vähän junnanneet vanhassa, liian vähän on tullut niitä suunniteltua ennakkoon ja sitten sitä jumii aina tekemään samaa vanhaa. Toissa viikolla meillä oli iso etsintä ja siitä sainkin hyviä treeni-ideoita jatkoon. Etsinnässä oli hukassa 3 ihmistä, joista loppujen lopuksi 2 ihan lähekkäin (väliä vajaa 10 m). Näistä ensimmäisen urho löysi ja ilmaisi hienosti, mutta sen jälkeen Urho tulikin kiltisti mun perässä takaisin tielle ja toinen maali jäi sinne. Noh, nyt treenataan sitten lähekkäin olevia maaleja, katsos Ulposein kun se toinenkin pitää nostaa... Ilmaisu on luisunut taas levottomaksi, joten sitä myös hinkataan. Viime viikolla Niileskorvessa tehtiinkin neljällä maalilla ilmaisutreeniä, näistä aina kaksi oli ihan lähekkäin. Koko hakuun lähtö oli alkuun sikailua, neljästi sain käskeä takaisin... Ensimmäisellä maalilla namipurkit lenteli, mutta ilmaisu vaan parani ja parani ja vimppa oli jo ihan priimaa.
Pitänee kaivella vanhasta blogista vuoden tavoitteita ja kassella miten niiden kanssa on käynyt. Ainakin se BH odottaa taas jossain hamassa tulevaisuudessa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)