Hakutreeneissä päästiin taas tosissaan etsimään, oli meidän "iso etsintävuoro". Maasto oli kiva talvikelissä kuljettava, muttei missään nimessä helppo, sellainen 3 hehtaarin pläntti. Tuuli melko kovaa.
Etsintäsuunnitelmani mukaisesti lähdin ensin tietä pitkin ja samalla minä tietenkin näppäränä intiaanina tarkkailin maastoa ja huomasin jalanjäljet alueelle. Kehoitin Urhoa etsimään jälkiä - ja kappas, se tökkäsi nenän hienosti maahan, rauhoitti vauhtia ja näytti etsivän, mutta mun pettymyksekseni kulki jatkuvasti tämän jäljen yli, eikä noteerannut jälkeä lainkaan. Ajattelin, että perskatti, se on oppinut vaan etsimään nameja maasta, eikä se osaa jäljestää.. Jatkettiinpa hommia, mietin että tälle hommalle pitänee jottain tehä.
Noh, tosiasiassa, jäläkeenpäin kuulin, että se jälki ei mennyt metsään päin (niin kuin nohevana intiaanina totesin) vaan tulikin sieltä pois, ja jäljet kuuluivat mun perässä kulkeneelle polliisille (eli sille joka suunnittelee etsintätreenin), että oli vaan ihan helkkarin hyvä ettei Urho lähtenyt sitä jälkeä metsäänpäin ajamaan! Tästä jäi silti vähän sellainen kumma fiilis, että pitää testata sitä jälestyshommaa lähipäivinä. Ainakin se on tajunnut, että vauhti pois ja nokka maahan!
No hakuhommat menikin sitten hyvin, vajaa puoli tuntia ja kaikki 5 oli löydetty. Hienosti irtosi, muttei ihan Jerusalemiin asti. Ainoan vaikeuden meinasi Urholle tuottaa kaksi melko lähekkäin olevaa maalia, kun se ei kyennyt päättämään kumman se aikoo ilmaista, vaan haukkui vähän molemmille. Odottelin ja niinpä se meni pikkuisen mökin sivullle ja ilmaisi hyvin - mökissä oli 2 lasta. Palattiin pykälä taaksepäin ja n. 10 m päässä mökistä löytyi hirvitornista maali. Ilmaisu oli muuten hyvää, mutta vähän liian levotonta silloin kun minä olen kaukana ja mun maalille tulo kestää. Se tulee usein vähän vastaan ja kun näkee minut, se palaa maalille takaisin. Sinällään se ei haittaa, ei se koskaan maalia jätä, mutta on se vähän ärsyttävän levotonta.
Aksatreenit on menneet vaihtelevasti. Kontaktikerrat ja keppikerta meni ihan sairaan hyvin, mutta viimeksi tehtiin valsseja okserilta ja muurilta ja tiukkoja kääntöjä ja mitä lie ja minen osannut. Pyh. Mullon joku ymmärrysvaikeus, kun vaikka Mari sanoo että liiku taaksepäin, niin mun jalat menee sivulle. Sit yhdistettynä tähän se että "tossa sun vaan on oltava just oikeassa paikassa, kun ei se muuten onnistu" ja että "se on joissakin paikoissa aika vaikea ohjattava", niin eihän se kaunista ole. Mutta pitää mielikuvareenata niitä onnistuneita treenejä (jotka myös oikeasti oli haastavia) ja toivoa, että ylihuomenna olis jotain kivaa :D
Vähän alkaa jo kisaaminenkin kuumottaa, mutta taidan silti odottaa kevääseen, että saa nää rytmitykset ja muut kuosiin.