Ei näyttänyt niin hyvältä kuin St. Vituksen katedraali Prahassa. Karu paluu kylmään Suomeen, tehokkaasti myös orastava aksamotivaatio karkotettu. Treenit meni pääasiassa näin:
A!A?Mikä? Never heard. Mitä tässä piti tehdä?
Puomi? En oo nähny. Jaa niin tässä kiivetään! Eikö vois hyppiä tän erivärisen yli? Täältä sivusta? Miksi tähän muka pitää pysähtyä?
Jos hyppyjä on kolme peräkkäin niin viimeisen riman voi tiputtaa eikä se ole virhe.
Jos muurilta tippuu vain kaksi palikkaa niin sehän ei myöskään ole virhe.
Ja jos on räkää pään päällä ja huutaa tosi kovaa, niin silloin riman tiputtamista ei lasketa virheeksi.
Renkaasta voi kyllä halutessaan mennä alikin, varsinkin jos on tosi kiire eteenpäin.
Keinulla piti ehkä muistaakseni tehdä niin, että takajalat on keinulla ja etujalat maassa, mutta siihen eriväriseen pintaan ei saa koskea.
Keppejä ei ole pakko pujotella loppuun asti.
Ja oikeastaan sitten ihan varmuuden vuoksi pitää hypyn päällä vielä katsoa ohjaajaa.
Rairairai!!
Huoh. Miten voikin mennä kaikki ihan perseelleen. Päästiin aina maksimissaan 4 estettä virheettömästi ennen kohellusta. Kontaktit on olleet meidän varmuus, hyviä ja nopeita - tänään ne olivat kaikonneet kokonaan tuon otuksen päästä. Kaiken huippuna suora lähestyminen puomille, käskytin kaukaa "Koske" ja Urho vaan pyörii ympyrää, että nyt en ihan tajunnut... Plääh. Montakos vuotta tämän kanssa onkaan jo treenattu...
Jos tarkkaan muistelen, niin taisi sinne yksi onnistunut päällejuoksu tulla sekaan. Ei paljon lämmitä.
Ja jos ihan tarkkoja ollaan niin on sillä lailla että tuota meillä on kisat ylihuomenna. Ei taida tarvita nollista haaveilla.
Lippu korkeelle Niina. Huonot treenit = hyvät kisat, niinhän se menee :o)
VastaaPoista