Hakutreeneissä päästiin taas tosissaan etsimään, oli meidän "iso etsintävuoro". Maasto oli kiva talvikelissä kuljettava, muttei missään nimessä helppo, sellainen 3 hehtaarin pläntti. Tuuli melko kovaa.
Etsintäsuunnitelmani mukaisesti lähdin ensin tietä pitkin ja samalla minä tietenkin näppäränä intiaanina tarkkailin maastoa ja huomasin jalanjäljet alueelle. Kehoitin Urhoa etsimään jälkiä - ja kappas, se tökkäsi nenän hienosti maahan, rauhoitti vauhtia ja näytti etsivän, mutta mun pettymyksekseni kulki jatkuvasti tämän jäljen yli, eikä noteerannut jälkeä lainkaan. Ajattelin, että perskatti, se on oppinut vaan etsimään nameja maasta, eikä se osaa jäljestää.. Jatkettiinpa hommia, mietin että tälle hommalle pitänee jottain tehä.
Noh, tosiasiassa, jäläkeenpäin kuulin, että se jälki ei mennyt metsään päin (niin kuin nohevana intiaanina totesin) vaan tulikin sieltä pois, ja jäljet kuuluivat mun perässä kulkeneelle polliisille (eli sille joka suunnittelee etsintätreenin), että oli vaan ihan helkkarin hyvä ettei Urho lähtenyt sitä jälkeä metsäänpäin ajamaan! Tästä jäi silti vähän sellainen kumma fiilis, että pitää testata sitä jälestyshommaa lähipäivinä. Ainakin se on tajunnut, että vauhti pois ja nokka maahan!
No hakuhommat menikin sitten hyvin, vajaa puoli tuntia ja kaikki 5 oli löydetty. Hienosti irtosi, muttei ihan Jerusalemiin asti. Ainoan vaikeuden meinasi Urholle tuottaa kaksi melko lähekkäin olevaa maalia, kun se ei kyennyt päättämään kumman se aikoo ilmaista, vaan haukkui vähän molemmille. Odottelin ja niinpä se meni pikkuisen mökin sivullle ja ilmaisi hyvin - mökissä oli 2 lasta. Palattiin pykälä taaksepäin ja n. 10 m päässä mökistä löytyi hirvitornista maali. Ilmaisu oli muuten hyvää, mutta vähän liian levotonta silloin kun minä olen kaukana ja mun maalille tulo kestää. Se tulee usein vähän vastaan ja kun näkee minut, se palaa maalille takaisin. Sinällään se ei haittaa, ei se koskaan maalia jätä, mutta on se vähän ärsyttävän levotonta.
Aksatreenit on menneet vaihtelevasti. Kontaktikerrat ja keppikerta meni ihan sairaan hyvin, mutta viimeksi tehtiin valsseja okserilta ja muurilta ja tiukkoja kääntöjä ja mitä lie ja minen osannut. Pyh. Mullon joku ymmärrysvaikeus, kun vaikka Mari sanoo että liiku taaksepäin, niin mun jalat menee sivulle. Sit yhdistettynä tähän se että "tossa sun vaan on oltava just oikeassa paikassa, kun ei se muuten onnistu" ja että "se on joissakin paikoissa aika vaikea ohjattava", niin eihän se kaunista ole. Mutta pitää mielikuvareenata niitä onnistuneita treenejä (jotka myös oikeasti oli haastavia) ja toivoa, että ylihuomenna olis jotain kivaa :D
Vähän alkaa jo kisaaminenkin kuumottaa, mutta taidan silti odottaa kevääseen, että saa nää rytmitykset ja muut kuosiin.
maanantai 22. marraskuuta 2010
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Uusi blogi, vanhat kujeet
No niin, Urhon treeniblogi starttaa taas. Joku ystävällinen sielu oli ilmeisesti vaihtanut entisen blogin salasanan, enkä saa sitä enää muokattua...
Eipä siinä, treenit pyörivät entiseen malliin. Aksatreenit ovat alkaneet taas maistua, ehkä kevääksi löytyy se kaivattu kisafiiliskin! Tänäänkin tehtiin niin hienosti sivuirtoamisia kepeille ja puomille ja rytmitystä kaikkialle muualle. Ihan tuntuu kuin olis löytynyt joku kadotettu flow koko hommaan, jotenkin tämä uudenlainen ohjaaminen ja erityisesti sen rentous sopii meille! Rytmitykseen siis kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja koiran annetaan aiempaa vapaammin mennä, vähän vain niinkuin kerrotaan että tuonne päin saa mennä, opetetaan koiraa lukemaan aiempaa paremmin rataa. Ihan uusi fiilis löytynyt koko hommaan! Talvikausi tehdään siis tekniikkaa, keväällä palataan ratoihin. Urho onkin ihan yllättävän taitava, se vaan välillä peittyy kaiken säheltämisen alle!
Sen verran pitää aksaamista kehua, että vitsit että olen tyytyväinen että aikoinaan tuli kontaktien ja keppien tekniikkaa hiottua ihan tylsistymiseen saakka. Nytpä voikin erityisesti kontakteilla tehdä vaikka mitä ja niin vain pieni musta salama suorittaa ne itsenäisesti ja vauhdilla loppuun saakka!!!
Hakutreenit ovat vähän junnanneet vanhassa, liian vähän on tullut niitä suunniteltua ennakkoon ja sitten sitä jumii aina tekemään samaa vanhaa. Toissa viikolla meillä oli iso etsintä ja siitä sainkin hyviä treeni-ideoita jatkoon. Etsinnässä oli hukassa 3 ihmistä, joista loppujen lopuksi 2 ihan lähekkäin (väliä vajaa 10 m). Näistä ensimmäisen urho löysi ja ilmaisi hienosti, mutta sen jälkeen Urho tulikin kiltisti mun perässä takaisin tielle ja toinen maali jäi sinne. Noh, nyt treenataan sitten lähekkäin olevia maaleja, katsos Ulposein kun se toinenkin pitää nostaa... Ilmaisu on luisunut taas levottomaksi, joten sitä myös hinkataan. Viime viikolla Niileskorvessa tehtiinkin neljällä maalilla ilmaisutreeniä, näistä aina kaksi oli ihan lähekkäin. Koko hakuun lähtö oli alkuun sikailua, neljästi sain käskeä takaisin... Ensimmäisellä maalilla namipurkit lenteli, mutta ilmaisu vaan parani ja parani ja vimppa oli jo ihan priimaa.
Pitänee kaivella vanhasta blogista vuoden tavoitteita ja kassella miten niiden kanssa on käynyt. Ainakin se BH odottaa taas jossain hamassa tulevaisuudessa...
Eipä siinä, treenit pyörivät entiseen malliin. Aksatreenit ovat alkaneet taas maistua, ehkä kevääksi löytyy se kaivattu kisafiiliskin! Tänäänkin tehtiin niin hienosti sivuirtoamisia kepeille ja puomille ja rytmitystä kaikkialle muualle. Ihan tuntuu kuin olis löytynyt joku kadotettu flow koko hommaan, jotenkin tämä uudenlainen ohjaaminen ja erityisesti sen rentous sopii meille! Rytmitykseen siis kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja koiran annetaan aiempaa vapaammin mennä, vähän vain niinkuin kerrotaan että tuonne päin saa mennä, opetetaan koiraa lukemaan aiempaa paremmin rataa. Ihan uusi fiilis löytynyt koko hommaan! Talvikausi tehdään siis tekniikkaa, keväällä palataan ratoihin. Urho onkin ihan yllättävän taitava, se vaan välillä peittyy kaiken säheltämisen alle!
Sen verran pitää aksaamista kehua, että vitsit että olen tyytyväinen että aikoinaan tuli kontaktien ja keppien tekniikkaa hiottua ihan tylsistymiseen saakka. Nytpä voikin erityisesti kontakteilla tehdä vaikka mitä ja niin vain pieni musta salama suorittaa ne itsenäisesti ja vauhdilla loppuun saakka!!!
Hakutreenit ovat vähän junnanneet vanhassa, liian vähän on tullut niitä suunniteltua ennakkoon ja sitten sitä jumii aina tekemään samaa vanhaa. Toissa viikolla meillä oli iso etsintä ja siitä sainkin hyviä treeni-ideoita jatkoon. Etsinnässä oli hukassa 3 ihmistä, joista loppujen lopuksi 2 ihan lähekkäin (väliä vajaa 10 m). Näistä ensimmäisen urho löysi ja ilmaisi hienosti, mutta sen jälkeen Urho tulikin kiltisti mun perässä takaisin tielle ja toinen maali jäi sinne. Noh, nyt treenataan sitten lähekkäin olevia maaleja, katsos Ulposein kun se toinenkin pitää nostaa... Ilmaisu on luisunut taas levottomaksi, joten sitä myös hinkataan. Viime viikolla Niileskorvessa tehtiinkin neljällä maalilla ilmaisutreeniä, näistä aina kaksi oli ihan lähekkäin. Koko hakuun lähtö oli alkuun sikailua, neljästi sain käskeä takaisin... Ensimmäisellä maalilla namipurkit lenteli, mutta ilmaisu vaan parani ja parani ja vimppa oli jo ihan priimaa.
Pitänee kaivella vanhasta blogista vuoden tavoitteita ja kassella miten niiden kanssa on käynyt. Ainakin se BH odottaa taas jossain hamassa tulevaisuudessa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)